Olin viime viikolla Roomassa. Palasin viime yönä. Pää on täynnä muistikuvia ja kokemuksia, jotka ovat oivasti työntäneet työasiat sivuun. Edellisen kerran Roomassa käydessäni vuonna 2016 ei ollut mitään aavistustakaan, että olisin joskus sinne palaamassa. Viskasin kuitenkin kolikon oikealla kädellä vasemman olkapään yli Fontana di Treviin - sen pitäisi varmistaa, että palaa vielä Roomaan. Muistan samalla sanoneeni, että nythän se nähdään, toimiiko tämä, sillä en ole tietääkseni koskaan tulossa takaisin. No, nyt nähtiin: toimi se!

Edellisellä kerralla olin pyhiinvaelluksella. Nyt vierailin ystäväni luona, joka asuu tätä nykyä Roomassa. Oli hienoa tavata  kaikessa rauhassa ja myös nähdä, missä hän nyt asuu ja elää. Oli myös todella mielenkiintoista oppia, miten Roomassa eletään arkea: millainen koti, millaisella kadulla, missä käydään kaupassa, minne roskat viedään jne. Toki myöskin kävelin turistina ympäri kaupunkia katselemassa nähtävyyksiä sillä aikaa kun ystäväni oli töissä. Osaksi ajasta sain seurakseni ystävän tyttären, jonka kanssa oli hauska flaneerata yhdessä. 

Nautin siitä, että oli kuuma. Sain ulkoiluttaa hellevaatteitani monen vuoden jälkeen (siis niitä, jotka mahtuvat vielä päälle!). Tämänkesäiset helteethän tulivat niin etuajassa, että päivät menivät vielä töissä iltaan asti. Toivottavasti ne eivät olleet ainoat lämpimät tänä kesänä! Tämän päivän sää olikin iso kontrasti edelliseen päivään: Roomassa 29 astetta eilen ja hiki virtasi, täällä aurinkoista kylläkin, mutta navakka tuuli sai tiukentamaan otetta takista ja kohentamaan kaulahuivia. (Huomenna kuulemma sataa, ja juhannukseksi tulee ns. perinteinen juhannussää.) Öisin oli kuitenkin tukalaa, ja siksi nukuin aika katkonaisesti. Ilmastointi ei yltänyt minun makuuhuoneeseeni asti vaan olin hiestä märkä koko ajan. Valo sen sijaan ei häirinnyt niin kuin kotona (jossa myös on usein liian kuuma), sillä ikkunaluukut estivät tehokkaasti valostumisen.

Yön ääniäkin ennätin kuunnella valvoskellessani. Valtava lokki asusti lähikatoilla, ja se yltyi kirkumaan iltaisin ikkunani ulkopuolella. Kai se reviiriään ilmoitteli. Eräänä aamuna tuli mustarastas livertelemään ihan ikkunan lähelle. Se aloitti jo klo 2.30 eli hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Roska-autot kävivät kolistelemassa puolenyön jälkeen. Kerran taisivat käydä myös aamuvarhaisella ennen kuutta. Muuten liikenteen äänet eivät kuuluneet juuri lainkaan, sillä ystäväni asuu rauhallisella alueella toinen toistaan ihastuttavampien upeiden talojen keskellä, eikä sillä kadulla ole paljon liikennettä.  Sunnuntaiaamuna hämmästyin, sillä heräsin lapsiperheen ääniin jo seitsemän maissa. Olivat varmaankin lähdössä johonkin, kun niin aikaisin kolistelivat astioita ja puhuivat. Sitten hiljeni. Ehkä he lähtivät meren rannalle nauttimaan auringosta (tuskin kuitenkaan aamun messuun niin kuin ensin ajattelin).

Oli mahtavaa nauttia aamupalaa kattoterassilla. Silloin ilma oli vielä aika raikas ja viileä (= 22°C). Aamupäivän aikana lämpötila nousi nopeasti 28 - 30°C:een. Paikalliset viettävät puolenpäivän maissa siestaa, mutta turistille kaikki hetket ovat kalliita eikä välttämättä malta jäädä paikoilleen. Niinpä tuli monena päivänä käveltyä myös kuumimpaan aikaan. Askelten määrän ennätykseni muuten oli 16 900 askelta päivän aikana, ja se kertyi eilen. Ei ihme, että polveni alkoi kipuilla. Oli se kuitenkin sen väärti! Ihoni sen sijaan on yhtä kalpea kuin lähtiessäkin. Osuin ostamaan liian tehokasta aurinkosuojavoidetta! Katselin paluulennolla hiukan kateellisena tasaisesti ruskettuneita kanssamatkustajia. Onhan pigmenttimäärässäkin eroja, enkäpähän palanut.

Mitä sitten näin tällä kertaa Roomassa? Turistikohteista keskiviikkona Espanjalaiset portaat ja Villa Borghesen puiston, torstaina Vatikaanin museon ja Pietarinkirkon (jossa pidin sadetta ukkosella), perjantaina mm. Piazza del Popolon ja S. Maria in Trasteveren kirkon. Viimemainittu on todella kaunis. Se on ehkä lempikirkkoni Roomassa näkemistäni, jos pitää jokin valita. Siellä oli ensin hautajaismessu menossa, joten lähdimme pois, mutta palasimme myöhemmin uudelleen. Apsiksessa on huippukauniita mosaiikkeja, kuten myös ulkopuolella oven yläpuolella. Circo Massimon ohi kävelimme Trastevereen mennessämme.

Sunnuntaina kävimme Piazza Navonalla, Campo di Fiorilla, Piazza Farnesella (jossa oli majapaikkamme  pyhiinvaelluksella) sekä Santa Maria Maggioressa.  

Se hätkähdytti taas kerran, että monissa kohteissa oli sisäänkäynnin luona valkoinen telttakatos, jossa kaksi sotilasta konepistooleineen. Nykyaikana pitää koko ajan olla varuillaan. Kirkot, asemat, suurlähetystöt, valtion tärkeät rakennukset ym. ovat mahdollisia terrori-iskukohteita. Tärkeimpiin kirkkoihin kuten Pietarinkirkkoon ja Santa Maria Maggioreen on myös turvatarkastus.

Toinen toistaan hienommissa kirkoissa tuli moneen otteeseen mieleen: What would Jesus say? Aika kauaksi on tultu köyhän galilealaisen opettajan elämäntyylistä. Kirkossa on vuosisatojen aikana tapahtunut yhtä ja toista, eikä kaikkia vaiheita todellakaan voi pitää kristinuskon oppien mukaisina. Vallantavoittelua, juonittelua, ahneutta, riitoja... Eivätkä ne ole poissa nykyäänkään. Miten voi vaikkapa kardinaali itselleen perustella ylellistä elinympäristöä ja rikkauksia? Ymmärrän täysin Lutherin hämmennyksen ja suuttumuksen, kun hän saapui Roomaan ja näki kaiken rappion, joka silloin vallitsi. Onneksi nykyinen paavi on toista maata kuin monet aiemmat. Hän välttää ylellisyyttä ja puhuu köyhien puolesta.

Ruuhkaratikassa istuessa tuli mieleen ympärilleni katsoessani, että nämä ihmiset täällä ovat roomalaisia, siis sellaisia, joille Paavali aikanaan kirjeensä kirjoitti. Samanlaisia ihmisiä olivat sen ajan roomalaiset varmaan kuin nykyisetkin, sillä ihmisluonto on pysynyt aika samanlaisena. Miten Paavali asettaisi sanansa tänään, jos olisi nyt kirjoittamassa kirjettään? Sisältö voisi olla aika samanlainen!

Kulkuvälineistä täytyy lausua muutama havainto. Metro on kätevä missä tahansa, sillä sen linjat ja linjakartat ovat selkeitä. Metro ei kuitenkaan Roomassa kulje ydinkeskusteaan, sillä sinne ei ymmärrettävästi voi kaivaa tunneielita antiikkisten raunioiden alle tai sekaan. Siksi keskustassa kulkee iso määrä ratikka- ja bussilinjoja. Usein kuitenkin joutuu vaihtamaan, jotta pääsee kohteeseensa. Kulkuvälineet ovat usein täynnä, jopa tupaten täynnä. Joissakin busseissa ja ratikoissa on ilmastointi mutta kaikissa ei. Voi kuvitella, millaista on, kun valtava ihmismäärä tunkee sisään vielä sittenkin, kun vaunu on jo täynnä. On pakko sietää muiden ihmisten läheisyyttä.

Kolina ja räminä on myös melkoinen. Tuntuu, että vieläkin ovat korvat hellinä liikenteen mekkalasta. Lauantaina kävimme Tivoli-nimisessä pikkukaupungissa 27 km päässä Roomasta. Bussinkuljettaja ajoi reipasta vauhtia ja autoa säästämättä. Liikenne yleenskin on nopeatempoista. Kadunylityksissä pitää tietysti olla varovainen, mutta on myös osattava oikealla hetkellä syöksyä kävelemään tien yli, jotta pääsee eteenpäin.Tivolissa on hieno Villa d'Este, jossa on palatsi ja puutarha, jossa on lukuisia hienoja suihkulähteitä. Siihen tutustuminen olikin lauantain pääkohteemme, jonka jälkeen palasimme Roomaan.    

Söimme ulkona monta kertaa. Tuli maistettua mm. miekkakalaa, artisokkarisottoa, pizzaa, pastaa... Ruoka oli hyvää kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Palvelu oli myös pääosin ystävällistä. Onneksi ystäväni puhuu italiaa, joten asiointi oli helppoa. Oma englantini (jota useimmissa paikoissa puhutaan kyllä myös) on aika ruosteessa, kun en ole käyttänyt sitä vuosiin.  Kurjaa kun ei enää opi nopeasti uusia asioita ja sanoja. Tarvittaisiin varmaan tuhansia toistoja ennen kuin oppisin italiaa enemmän kuin Buon giorno ja grazie. Ranskasta on kyllä hiukan joskus apua tekstien ymmärtämisessä, mutta eipä juuri muuten.

Jos lyhyesti kiteyttäisin, niin kyllä kannatti! Pääsin lomafiilikseen auringon, ystävien ja maiseman vaihdoksen myötä. Nyt voi nauttia raikkaammasta ilmasta (!), huomenna sateestakin, ja ajatella, että ei jaksaisi kovin pitkään sellaista hellettä kuin Roomassa nyt on. Tänään siellä on ollut 33 °C. Se aikaa jo olla terveydelle haitallista.

Ennen matkaa jännitin eniten lentokenttätoimia, sillä edellisestä itsenäisestä lentomatkustamisesta on jo vuosia. Pelkään koneita, joilla pitäisi itse osata hoitaa check-in ja muut toimet. Siltäkin osin matka meni loistavasti. Kotoa lähtiessä tein lähtöselvityksen netissä. Niinpä matkalaukku vain vietiin bag dropiin. Palatessa Roomassa check in hoitui Finnairin tiskillä, ja matkalaukku lähti siitä saman tien. Olin unohtanut, miten sujuvasti kaikki kuitenkin toimii. Nyt taas luotan enemmän itseeni, ja voin lähteä uudelleenkin yksin matkaan, jos sellainen mahdollisuus eteen tulee. Ei tämä edes ollut ensimmäinen kerta - olenhan käynyt Brysselissä ja Lontoossakin itsekseni,  yöpynyt ystävien luona silloinkin. Harmi, ettei Armaani ole innokas matkustamaan, varsinkaan lentäen ja varsinkaan ulkomaille.  

Fontana di Trevillä ei tullut tällä kertaa käytyä, mutta mielihyvin lähtisin Roomaan kolmannenkin kerran, jos sellainen mahdollisuus eteen tulisi. Sillä kertaa shoppailisin enemmän ja istuskelisin katukahviloissa vaikkapa päivittämässä blogia. :-)