Luin joulupäivänä Kirsti Ellilän kirjan Pappia kyydissä. Se on luokiteltu viihderomaaniksi, ja se olikin helppo- ja nopealukuinen. Ihan kivaa, kevyttä lomalukemista. Aihepiiri oli kirkollisesti ajankohtainen: papin puoliso, naisteologi Matleena kipuilee miehensä, Timoteus-säätiöläisen Auliksen ajattelutavan ja omien näkemystensä välissä. Perhe, talo, koira ja kaikki kotiasiat ovat Matleenan harteilla ja mies keskittyy kirkkoherranvaaliin ja tiukkoihin näkemyksiinsä naisten asemasta.  

Oli hyvin helppo asettua Matleenan asemaan ja ymmärtää hänen pohdiskelujaan. Hauska havaita, että viihdekirjallisuudessa voidaan näin käsitellä ajankohtaisia teemoja. Jotenkin tuli mieleen toinen turkulainen kirjailija, dekkaristi Pirkko Arhippa, jonka vanhoissa dekkareissa on yllättävää ajankuvaa kirjoitusajankohdasta.    

Kirjan pohdiskeluissa ydinteema on se, kuinka joskus voi joutua kyseenalaistamaan siihenastiset ajattelutapansa ja kysymään itseltään, mitä itse todella haluaa ja ajattelee. Ei se ole helppoa, mutta ilman sitä ei voi elää rehellisesti. 

Pidin siis kirjasta ja sen sujuvasta kirjoitustyylistä.

- - - -

Aamulla luin loppuun pidempään lukeilla olleen Merete Mazzarellan kirjan Hyvä kosketus - ihmisen kehosta, terveydestä, hoitamisesta ja kirjallisuudesta. Senkin tyylistä ja pohdiskeluista pidin kovasti.  Kunpa vanhana osuisi kohtaamaan sellaisia lääkäreitä ja hoitajia, joilla on riittävästi empatiakykyä ja tervettä järkeä.