Viime päivien uutiset ovat olleet traagisia: monia hukkuneita, hissiin jumittunut eläkeläinen jota ohikulkijat eivät auttaneet, teholla nyt oleva kyyn purema pikkulapsi jolle ei lähetetty ambulanssia, kahden ihmisen tappo 20 euron velan takia... Mikä ihmisiä vaivaa? Onnettomuuksia sattuu väistämättä, mutta välinpitämättömyys ja kaltoinkohtelu  tuntuvat käsittämättömältä julmuudelta.

Hukkumiset puhuttavat nyt mediassa. Muistanko oikein, että hukkuneita olisi tänä vuonna jo 150? Käsittämätön määrä surua ja murhetta läheisillä ja tuttavilla.

Parempi uimataito voisi pelastaa edes muutaman. Sitä on kuitenkin vaikea saavuttaa ilman opetusta. Olen itse ollut kiinnostunut aikuisten uimakouluista, kun en normin mukaan ole uimataitoinen. Aikuisten uimakouluja on kuitenkin niin vähän, että ne täyttyvät hetkessä ensimmäisen ilmoittautumispäivän alussa eivätkä ajatkaan ole aina sopivat. En osaa uida selkää enkä jaksa uida 200 metriä. En myöskään osaa kääntyä selälleen vaan joudun heti paniikkiin (paitsi uimahallissa, kun jalat yltävät pohjaan). Luonnonvesissä olen vähän pulassa koko ajan. Siis potentiaalinen riskiuija. Opetusta tarvitaan!