(Täällä ollaan edelleen. Blogspotiin on vaikea päästä takaisin jatkamaan sen käytön opiskelua. No, katsotaan...)

Kävin tänään metsäkävelyllä. Kuljin sekä kävelyteitä että niiden viereisiä sammalikkoja pitkin. Olin virittänyt suppistutkani täysille, mutta yhtään ei näkynyt. Vain muutamia tuntemattomia pikkusieniä oli näkösällä. Erikoinen syksy. Mukavaa oli kuitenkin tallustella syksyisessä metsässä. Oli hyvin hiljaista ja rauhallista. 
 

Viimeinen lomapäivä on illassa. Vielä viikonloppu vapaata.  Nopeasti on viikko mennyt, mutta jospa näiden lepohetkien virkistysvaikutuksella jaksaisi joululomaan asti. Päivät lyhenevät ja tekee mieli käpertyä kotiin shaalin alle lukemaan kirjoja. Ensimmäisen kynttilänkin sytytin tänään päivällispöytään. 

Sukankudin ei ole edistynyt. Purin kantapohjayritelmäni jo neljännen kerran. Kuinka onkaan unohtunut kantapään tekeminen. Vaikeinta on saada laskettua, kuinka monta kerrosta olen jo neulonut. Muutenkin on tullut erehdyttyä, vaikka yritän seurata "yksinkertaista" ohjetta. Toivottavasti ei lopulta käy niin kuin edelliselle sukkaparilleni: sukista tuli erikokoiset! Ja homma jäi kesken, kun en osannut päättää, puranko jälkimmäisen vai annanko olla. Onhan tosin jaloillanikin numeron kokoero, siis 1,5 cm.

Haluaisin osata neuloa, mutta kankeaa on. Eikä sormien nivelrikkokaan neulomisesta tykkää, mutta silti neuloisin mielelläni, kunhan saisin sen sujumaan. Pitääkö pian tehdä niin kuin eräs toinen, joka ärsyyntyi, kun ei sukan kantapää onnistunut, ja siirtyi villapuseron neulomiseen. Taisi vielä tehdä kaarrokeneuleen!