Aamulla oli hetkellisesti lunta omassa pihassa ja lähikaduilla. Oi, miten kaunista! Hauskaa on lumisina aamuina myös se, että voi helposti nähdä, keitä tienoilla on liikkunut minua ennen. Tänä aamuna havaitsin, että pihassamme ei ollut käynyt ketään. Katua pitkin oli sen sijaan kulkenut kissa - tai ehkä kaksikin, koska osa jäljistä oli suurempia. Kävelytielle kurvattuani huomasin, että joku pyöräilijä oli ollut liikkeellä jo ennen minua, vaikken itsekään kovin myöhään lähtenyt vaan klo 7.12.

Isompia katuja ajellesssani näin jo useammat pyöränjäljet, mutta kun jatkoin matkaa metsäpoluille radan takana, olin taas ensimmäinen. Tänään ei ollut liikkeellä myöskään kuin yksi koiranulkoiluttaja. Tutut mustarastaat pyrähtelivät kylläkin taas  pyöräni edestä.

Mitä lähemmäs merta ajelin, sitä märemmäksi muuttui taivaalta tippuva aines. Kotipihalla se oli lumihippusia, muutaman kilometrin päässä räntää ja perille tulin vesisateessa.Onneksi lähdin ajoissa, joten ehdin rauhassa vaihtaa vaatteet ja pyyhkiä ripsivärit kasvoilta.

Olisi ihanaa, jos vielä saisimme lumitalvia tänne eteläänkin. Kateeksi käyvät kuulla Kainuun serkuilta heidän pitkästä hiihtokaudestaan talvisin. Tänäkin vuonna se lienee jo alkanut. Minä olen päässyt ladulle viimeksi muistaakseni kolme vuotta sitten, ja silloinkin vain kerran koko talvena.   Toki voisi periaatteessa matkustaa talvilomalla lumen perässä pohjoisemmaksi, mutta arvelen, ettei missään olla tänä talvena kovin innoissaan uusmaalaisista hiihtäjistä.

Kaiken kaikkiaan olen innoissani ja kiitollinen siitä, että voin taas pyöräillä eikä tarvitse kulkea bussilla. Ei haittaa, vaikka sataa vettä tai on kylmä. Kysymys on pukeutumisesta ja varusteista. Pikku hiljaa alan osata arvioida, millainen asu olisi kulloinkin paras. Ainoa ongelma on se, että iltapäivällä on aivan eri lämpötila kuin aamuvarhaisella, joten hiki päässä useimmiten ajelen kotiin päin, vaikka aamulla on ollut suuri sopivat vermeet.

Saapa nähdä, millaiseen aamuun huomenna saan herätä - jos Luoja suo.