Amerikkalainen psykologi Richard Taylor saa tietää sairastavansa "dementiaa, todennäköisesti Alzheimer-tyyppistä". Se muuttaa hänen loppuelämänsä.  Hän ryhtyy kirjoittamaan tuntemuksiaan ja ajatuksiaan niin kauan kuin se on mahdollista. Kirja koostuu lyhyistä pohdiskeluista alkaen sopeutumisesta järkyttävään diagnoosiin - jos siihen ikinä voi sopeutua - päätyen ohjeisiin, miten Taylor toivoisi hoitajien ja muiden kohtaamiiensa ihmisten suhtautuvan häneen ja muutoksen, joka hänessä tapahtuu. Esseet on kirjoitettu viiden vuoden aikana siitä, kun Taylor sai diagnoosin. Englanninkielinen alkuteos on valmistunut 2006, suomenkielinen 2008 (Edita).  

Luin kirjaa aika kauan, ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta seuratessani itse oman läheiseni sairauden etenemistä. Taylor on verbaalisesti lahjakas ja työnsäkin takia tottunut analysoimaan tunteitaan ja ajatuksiaan. Siksi hän onkin oikea henkilö kuvaamaan sitä hämmennystä ja epävarmuutta, johon muistisairas ihminen joutuu huomatessaan entisten kykyjensä ja taitojensa vähä vähältä katoavan ja elämän muuttuvan yhä oudommaksi. On hienoa, että Taylor on halunnut jakaa kokemuksensa kohtalotovereidensa ja varsinkin näitä auttavien ihmisten kanssa. Hän on itse vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa syy Alzheimerin tautiin löydetään ja sen yleistyminen kyetään estämään. Siihen asti hän toivoo, että sairastuneita kohdeltaisiin kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Hyviä ohjeita ja neuvojakin kirjasta löytyy.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita Alzheimerin tauti tai muu muistisairaus läheltä koskettaa.