Kirja kuvaa Zacharias Topeliuksen viimeistä syksyä, sen yhtä päivää. Merete Mazzarella on asettunut Topeliuksen ajatusmaailmaan ja kuvaa tämän mietteitä erään joulukuisen päivän aikana. Ajatukset liikkuvat menneissä tapahtumissa, perhepiirissä ja elämän menneissä vaiheissa sekä ehkä eniten Toini-tyttäressä ja hänen myötään naisasiassa: mikä on naisen tehtävä, millainen asema naimattomalla naisella? Miten suhtautua naisten väliseen ystävyyteen? 

Topelius on juhlittu merkkimies ja satusetä, joka on jo elinaikanaan saanut paljon huomionosoituksia. Hänen vanhuutensakin on turvattu: hänestä pitävät huolta muualla asuvien tytärten lisäksi talossa oleskeleva Alta-neiti sekä palveluskunta. Topelius lienee ollut tyypillinen  sen ajan sivistyneistön edustaja, joka oli tietoinen etuoikeutetusta asemastaan. Hän myös tiesi, että hänen tuotantonsa oikeudet hyödyttäisivät perillisiä 50 vuoden ajan eteenpäin.

Pidin kertomuksen - esseeromaanin kuten Mazzarella teosta kuvaa - tyylistä ja käsittelytavasta. Mazzarella on ihailtavasti osannut asettua vanhenevan professorin ja kirjailijan asemaan saaden pohdiskelut kuulostamaan hyvinkin todenmukaisilta. Pidin myös siitä, että suorat sitaatit oli merkitty tekstiin tähdellä. Olisi  ärsyttänyt kovasti, jos en olisi tiennyt, millä kohdilla oli aitoa todellisuuspohjaa.

Kirjan alussa oli perheenjäsenten nimien ja elinaikojen luettelo, joka oli hyvin tarpeellinen. Varsinaisen romaanin jälkeen oli kirjallisuudentutkimuksellinen osuus, jossa Mazzarella selitti teoksen syntyä ja lähdeaineistoa. Lopussa olivat runojen suomennokset. 

Z. Topelius tuli tämän kirjan myötä henkilönä elävämmäksi mielikuvissani. Tunnen toki lapsuudesta asti Lukemisia lapsille -sarjan, Välskärin kertomukset, Talvi-iltain tarinat, Maamme-kirjan, satunäytelmät jne. Kirjailija niiden takana on kuitenkin ollut minulle vain valokuvasta tuttu vanha setä sulkakynineen. Huomasinpa senkin, että runo, jonka kansakoulunopettajani on aikanaan muistokirjaani kirjoittanut, on peräisin Topeliukselta:

"Sa laula, kiidä leikein ja neulo, lue myös;

oo onnen-myyrä veikein ja hyvin hoida työs.

Jos taitoja on kellä, niin sentään parempaa

on sydän puhdas, hellä, mi hyvää rakastaa."