Kevät on puhjennut kesäksi. Koivuissa on täysi lehti, tuomet ja pihlajat kukkivat, raparperinlehdet ovat valtavia. Omenapuu kukkii, pioni on nupulla. On ihmeellistä, miten nopeasti kasvit kohoavat ja puhkeavat lehteen ja kukkaan, kun sää lämpenee.

Yhtä ihmeelliseltä ja samalla surulliselta tuntuu, kun huomaa, miten nopea ja lyhyt niiden kukinta on. Tällaisia havaintoja en nuorempana tehnyt. Nautin vain kukkien loistosta, ihanista tuoksuista ja luonnon vehreydestä. Nyt tulee pala kurkkuun, kun huomaa, että narsissit, tulppaanit, kirsikkapuu ja monet muut ovat jo lakastuneet. Väistämättä tulee mieleen saarnaajien vanha sanonta: näin on myös meidän elämässämme... Tätä(kin)kö on vanheneminen? Elämän rajallisuuden aina vain konkreettisempi ymmärtäminen. Aika menee nykyään niin oudon nopeasti. Oivallus siitä, että kaikki minulle aikanaan tarpeellinen on turhaa sitten, kun minua ei enää ole. Ihmiset, joilla on lapsia, voivat ajatella jättävänsä perinnöksi sekä ajatuksiaan että mammonaa. Lapsettomalla ei ole sitä tavoitetta. Olen alkanut ymmärtää niitä, joiden mielestä on totta ja ihan ok, että tämän elämän jälkeen ei ole mitään, muututaan vain mullaksi ja jätetään paikka seuraaville, jotka kamppailevat aikansa oman elämänsä pienten ja suurten asioiden kanssa - vajotakseen taas aikanaan unholaan.

Oli miten oli, on ihanaa saada nauttia taas uudesta kesästä. Nyt on koleaa ja aamulla satoi rankasti, mutta sekin on suomalaisen kesän todellisuutta, suorastaan perinteinen juhannussää ;-) . Nyt jo paistaa aurinko, ja jossakin vaiheessa varmasti lämpeneekin. (Ehkä tulee taas tukalan kuumaakin, mitä sitten pääsemme joukolla huokailemaan...) Satakielikin on palannut livertelemään lähistölle. Se ei ihan meidän pihaan asti kuulu läheisen puronvarren puustoharvennuksen jälkeen, mutta saman puron toisessa mutkassa kasvaa tuomia ja muita tiheitä lehtipuita, joihin satakieli voi kätkeytyä laulelemaan. Meillä lurittelee mustarastas, joka pesii lähistöllä. Sen rouva näkyy hyppelevän pihalla.

Viikon kuluttua alkaa virallinen kesä ja sen myötä vapaus! Sitten on taas on yksi kouluvuosi takana. Enää neljä jäljellä.