- Ala-asteen ympäristöopin kirjassa esimerkiksi kerrotaan nahkiaisten lisääntyvän puroissa. Miten koululainen voi pitää sen opettelua mielekkäänä – hän ei tiedä, mikä on nahkiainen, mikä on puro tai mitä lisääntyminen tarkoittaa, Korhonen kysyy.

Kokeneen opettajan mielestä suomalaisissa kouluissa opetussuunnitelmia noudatetaan liian kirjaimellisesti. Paras tapa opettaa vaihtelee oppilaiden mukaan.

– Meillä on mielikuva tasa-arvosta, kun kaikilla on samat oppikirjat ja opintosuunnitelma. Oppilaita eivät kuitenkaan kiinnosta samat asiat Kulosaaressa ja Kuusamossa. Toiset kaipaavat oppiakseen sata tuntia matematiikkaa ja toiset kymmenen, Maarit Korhonen sanoo.

(http://yle.fi/uutiset/eri_alojen_asiantuntijat_suomalainen_koulu_on_maailman_

paras__se_ei_vain_ole_kovin_hyva/8165277)

 

Yllä pieni katkelma ylen nettisivuston uutisista. Luokanopettaja Maarit Korhonen kirjoitti muistaakseni viime vuonna pamfletin siitä mikä nykykoulussa on vikana. Nyt hän näyttää olevan asiantuntijana SITRAn työryhmässä kehittämässä koulutusta.

 

Minua ihmetyttää hänen ajattelussaan muutama seikka. Hänen mukaansa jokainen on kiinnostunut jostakin, ja koulun pitäisi tarjota kullekin omanlaistaan sisältöä. Eikö olisi kuitenkin aika huono asia oppilaan tulevaisuuden kannalta, jos hän olisi saanut vaihtaa matematiikan opiskelun skeittaukseen ja biologian tietämyksen nettipeleihin?  Kuinka hän pärjäisi aikuisena ilman toimivaa laskutaitoa? Eikö koulun tehtävänä olisi kertoa hänelle, mikä on nahkiainen, puro tai lisääntyminen, jos hän todellakaan ei ole niistä arkielämässään mitään kuullut? 

 

Peruskoulun ideana on ollut yleinen jatko-opintokelpoisuus. Siihen vedoten on matematiikan tasokurssit poistettu, vaadittu kaikille yhtäläisiä kieliopintoja jne. Seurannaisvaikutuksena on ollut sellaisten jo nuorena syrjäytyneiden joukko, jotka eivät ole kyenneet saavuttamaan peruskoulun päästötodistusta tai arvosanat ovat surkeat. Opiskelumotivaatiota ei ole tai se on suorastaan miinusmerkkinen.

 

Uudistuksia tarvitaan, mutta olen Korhosen kanssa eri linjoilla sisällöstä. Sen sijaan että poistettaisiin kaikki sellainen, mikä ei tunnu oppilaista kiinnostavalta, pitäisi minun mielestäni lisätä taito- ja taideaineiden osuutta mutta säilyttää myös perustietojen opettaminen eri aloilta. Kun välillä oppii käytännön taitoja ja saa onnistumisen elämyksiä vaikkapa puutöissä, neulomisessa, soitossa tai moottorin korjauksessa, jaksaa paremmin yrittää myös akateemisessa aineissa. Luovuus taitoaineiden tunnilla synnyttää uusia ajatuksia ja innostusta muillekin aloille. Teoreettisempia asioita voi opetella liittäen ne käytännön töihin. On motivoivampaa opetella teoriaa, kun se liittyy johonkin käytännön projektiin. Jos yleinen jatko-opintokelpoisuus joidenkin osalta kärsii taitoaineiden suorituksista, kehitettäköön kymppiluokkaa siten, että opintoja voi joustavasti täydentää peruskoulun jälkeen. Ne taas, joille akateeminen opiskelu tuottaa iloa, voivat jatkaa suoraan lukioon ja yliopistoon.

 

Luulisi, että kansantaloudelle olisi hyödyllisempää opettaa käytännöllisiä taitoja niille, joilla on lahjoja tekemiseen mutta ei lukemiseen, sen sijaan että annettaisiin parhaiden oppimisvuosien kulua skeittaillessa ja pelimaailmassa. Kun oma järki mahdollisesti alkaa kertoa, millaisia tietoja ja taitoja elämässä tarvitaan, voi olla jo liian myöhäistä aloittaa opiskeluja aakkosista. Koulun tehtävänä on opettaa, vapaa-ajalla tehdään ”kaikkea kivaa” omien mieltymysten ja taipumusten mukaan.

 

Eilen uutisissa kerrottiin, kuinka huomattava osa suomalaisista aikuisista ei selviydy yksinkertaisista laskutehtävistä. Miten käynee, jos sekin vähä, mitä heille on opetettu, poistetaan koulun opetussuunnitelmasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että esimerkiksi kertotaulut on edelleen opeteltava ulkoa, vaikka kännyköissä onkin laskimet. On uskomatonta, miten yksinkertaisiin laskuihin monet tarvitsevat nykyisin laskimen apua. Entä jos jonakin päivänä valtakunnasta loppuu sähkö? Koko yhteiskunta romahtaa, kun ikään ei toimi eikä mitään kyetä tekemään ilman sähkölaitteita. Tietoakaan ei ole, koska nykylapsi on oppinut katsomaan netistä, jos sattumoisin jokin asia pitäisi saada selville. Omassa päässä ei ole säilössä mitään olennaista. Tai no, onhan siellä tunnuslukuja nettipalveluihin…