Vuosi vaihtui. Kovin erilaiset ovat yleiset tunnelmat kuin vuosi sitten. Maailma tuntuu muuttuneen entistä vaarallisemmaksi paikaksi, eikä Suomikaan voi olla varma omasta turvallisuudestaan. Uhkia tuntuu kasvavan sekä ulkopuolelta että myös sisältä.

Aika iso osa nuoristosta voi huonosti ja jää koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle. Se kasvattaa epävakautta ja epätoivoa. Töissä olevat kansalaiset uupuvat työtaakan alle, kun osa porukasta on irtisanottu ja työt jaettu jäljelle jääneille. Työttömät kokevat osattomuutta ja musertuvat talous- ja terveyshuolien alle. Vanhukset ovat turvattomia ja yksinäisiä. Kaikkea mitataan rahassa, eikä inhimillisyydelle ole kylmissä laskelmissa sijaa. Koulutusta - Suomen kruununjalokiveä - rapautetaan kaikin puolin.  Opettajat hukkuvat byrokratiaan, tietotekniikan uskotaan voivan korvata kaikki puutteet, pienet opetusryhmät ovat kaukaista utopiaa ja ne onnelliset, jotka pääsevät lukioon lähelle kotiaan, uuvutetaan tiukalla työtahdilla ja kiristyvillä vaatimuksilla. Kohta syö koko kansa masennuslääkkeitä - ellei sitten hukuta huoliaan viinaan.

Kuulostanko pessimistiseltä? Hm. Kenen mielestä on erityistä syytä optimismiin?

Toki voi sanoa, että on sitä pärjätty vaikeammissakin oloissa. Ehkäpä toivo löytyykin siltä suunnalta. Jospa me kansalaiset osaisimme kerätä sisumme rippeet esi-isien raivaajahengessä ja omalta osaltamme sanoa EI sille kasvottomalle koneistolle, joka jauhaa yksilöistä massaa ja pitää ihmisiä vain kiusallisena menoeränä yhteiskunnan budjetissa. Jos osaisimme entistä enemmän huolehtia toisistamme, antaaa omastamme ja huomata toiset. Jos osoittaisimme lähiympäristössä toimillamme, että jokainen on tärkeä. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Kun itsellä kaikki on hyvin, ei aina edes muista, miten kehnosti voivat olla jonkun toisen asiat. 

Kaikesta huolimatta toivon, että asiat kääntyvät parhain päin ja uhkakuvat hälvenevät. Maailma on kaunis ja jokaisen ihmisen elämä suunnattoman arvokas. 

ONNELLISTA, ANTOISAA VUOTTA 2015 kaikille lukijoille!