Salamipizzassa ei ole salamia eikä mansikkakääretortussa mansikkaa. Paistijauhelihassa on paistia 5 % ja naudanlihakebabissa on myös hevosta. Norjalainen lohi saattaa kuulemma olla Chilessä kasvatettua, Kiinassa fileoitua, norjalaisen yhtiön markkinoimaa. Suomalaisen ruisleivän rukiista vain puolet on suomalaista. 

Meitä huijataan sumeilematta. Raha ratkaisee kaikessa, laadulla ei ole enää merkitystä etiikasta puhumattakaan. Emme myöskään varmuudella voi tietää, mitä todella syömme.

Entistä suurempi syy olla ostamatta eineksiä, mutta entä lohi, ruisleipä... Mitä voi enää syödä turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla? Omat potaatit ovat maistuneet todella hyviltä, kun tietää, missä ne ovat kasvaneet ja tietää myös omin käsin ne nostaneensa maasta. Mustikat ja sienet on myös kerätty itse. Pitäisikö muidenkin elintarvikkeiden osalta alkaa pyrkiä jonkinlaiseen omavaraisuuteen? Kuinka se käytännösä kaupunkilaiselta onnistuisi? Edes suomalaisen ruuan ostaminen ei onnistu, kun ei Suomessa enää tuoteta kaikkea tarpeellista. 

Maitotuotteiden osalta olemme siirtyneet luomuun jo vuosia sitten. Miksi turhaan homogenisoida maitoa ja tehdä siitä epäterveellisempää?

Tänä iltana tulee A-Talkissa keskustelu ruuantuotannosta. Aion katsoa! Vielä en ole lukenut Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatettuja, mutta arvelen, että sen lukeminen saattaa muuttaa ruokatottumuksiani jonkin verran.