Vanha mies huutelee taaempana työasioistaan kännykkään melko kuuluvasti puhuvalle nuorelle naiselle: ”V***n pälättäjä!”  Kun miehen viereen istahtaa toinen mies, hän aloittaa heti itse vilkkaan keskustelun, joka sekin kantautuu hyvin muualle bussiin. Miehen jälkeen paikalle istuu neitokainen, jolle vanha mies intoutuu avautumaan koko elämäntarinastaan. Yhtä ikävä on kuunnella hänen pälätystään kuin  naisihmisen työasioita. Niinpä niin, roska toisen silmässä helpompi havaita kuin tukki omassa… 

 

Tällä viikolla ovat poikkeuksellisen monet ihmiset pitäneet bussissa kassejaan viereisellä istuimella, vaikka käytävällä on seissyt matkustajia. Jotkut seisojat saattavat pyytää päästä istumaan, jolloin istuja ehkä syvään huokaisten ottaa kassinsa syliin. Useimmat seisovat kärsivällisesti kassipaikan vieressä käytävän tungosta pahentamassa. Olen miettinyt, mistä moinen käytös johtuu. Joillakin on ilmeisesti ajatuksena, että he jäävät pian pois bussista, ja he joutuisivat pyytämään vierustoveria nousemaan ja päästämään heidät pois.  Se taas on ylivoimaisen vaikeaa – puhua nyt vieraalle ihmiselle! Yhdellä sanallakin selviäisi - ”Anteeksi” -  mutta eipä vain  onnistu. Sen ymmärrän, että joskus on niin paljon tavaraa, ettei kaikki mahdu syliin ja jalkatilaan. Silloin mielestäni on sallittua varata kahta paikkaa. Ruuhka-aikana yhden työlaukun kanssa pitäisi kuitenkin ajatella yhteistä hyvää ja mahdollistaa useampien kyytiin mahtuminen.

 

Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka bussissa asettuvat seisomaan oven eteen. Muut eivät pääse ohi bussin peräosaan vaan eteen syntyy turhaa ruuhkaa. Poistujat eivät pääse ulos, kun ihminen seisoo tukkeena eikä väistä. Havaintojeni mukaan oviseisojat ovat usein joko naisia tai pikkupoikia. Ehkä molemmilla on pelko siitä, ettei pääse ulos silloin kun haluaa. Siinäkin tapauksessa pääsisi mainiosti tungoksen läpi kajauttamalla reippaasti: ”Anteeksi”, jolloin muut tietäisivät antaa tilaa. Eilen eräs nainen marssi heti sisään tultuaan takaovelle ja asettui niin lähelle ovea, että kuljettaja avasi oven päästääkseen hänet ulos!

 

Pääosin paikallisbusseissa on mukava matkustaa. Muut matkustajat ovat yleensä asiallisia, ainakin päiväsaikaan. Toisten annetaan matkustaa rauhassa. Jos sattuu tuttavia samaan kyytiin, jutellaan. Vieraiden kanssa keskustellaan herkemmin silloin, jos sattuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Minusta on rauhoittava saada istua ihan hiljaa rauhattoman työpäivän jälkeen. Jos jaksan, luen kirjaa tai selaan uutisia netistä. Joskus torkahdan. Niin tekevät muutkin.