Äsken päättyi telkkarissa piispanvihkimysjumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkosta. Nyt on hiippakuntaamme vihitty uusi piispa Teemu Laajasalo. Pidin messun tunnelmasta. Se oli rauhallinen ja juhlallinen. Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui aluksi uudelle piispalle lämpimästi ja koskettavasti. Saarnan piti Teemu Laajasalo. Hän puhui hauskasti ja selkeästi anteeksiantamisesta, anteeksi saamisesta ja anteeksi saamisen uskomisesta. Puhetapa oli melko nopea - paljon asiaa lyhyessä ajassa - mutta vakuutti ainakin minut siitä, että hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Välillä hän vilkuili alas oikealle puolelleen, aivan kuin siellä olisi ollut jokin elävä olento, jota piti pitää silmällä tai rauhoittaa. Onneksi ei kuitenkaan ollut (kamalaa, jos sieltä olisi nostettu huipentumana vaikka koira!). Ehkäpä sakastista kävi veto kaavun helmoihin tai mikin johto oli takertua johonkin.

Messun musiikki oli myös korkeatasoista ja rauhoittavaa. Cantores Minores lauloi upeasti (erityisesti miesäänet!) ja kanttorin ääni soi myös kauniisti. Trumpetti ja urut toivat myös juhlavuutta tunnelmaan. 

Varsinainen vihkiminen tapahtui saarnan jälkeen. Sisarkirkkojen edustajat eli piispat eri maista lukivat raamatunlauseita ja siunasivat piispan virkaan kätten päällepanemisella, jossa välittyi apostolinen suksessio seuraavalle piispalle. Kuka tietää, oliko piispojen joukossa myös oma seuraava arkkipiispamme... (Ja siis Luojahan sen jo tietää,)

Messu jatkuu varmaan vieläkin tuomiokirkossa. Meille tv:n katsojille Kimmo Saares luki Herran siunauksen. Sekin kuulosti hyvältä, juuri noin eleettömästi ja vakuuttavasti luettuna. Tunsin tulevani siunatuksi. 

Toivon, että Teemu Laajasalo onnistuu hyvin tehtävässään Jumalan armon avulla, kuten toivotettiin. Varjelkoon Junala häntä niiltä vaaroilta, jotka merkittävä asema tuo tullessaan.