Kävin tänään Jyväskylässä Toivolan Vanhalla Pihalla. Se on viime vuonna avattu vanha pihapiiri keskustassa. Jyväskylä on kuuluisa siitä, että 1960- luvulla sieltä purettiin lähes kaikki vanhat rakennukset ja tehtiin tilalle 60- lukulaisia ikäviä laatikkotaloja. Vastalauseista ei välitetty, vaan puu-Jyväskylä tuhottiin määrätietoisesti. Jäljelle jäi vain kymmenkunta puurakennusta muistoksi. Jussi Jäppinen yritti pitää esillä vanhojen rakennusta arvoa ja dokumentoida vanhaa Jyväskylää ennen kuin se oli myöhäistä, ja hän julkaisi myös Jyväskylä- albumin, jossa oli kuvia vanhoista taloista. 

Nyt joku on tehnyt todellisen kulttuuriteon: kaksi vanhaa käsityöläistaloa on siirretty aittojen ja parin muun puutalon kanssa samaan pihapiiriin Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmaukseen ja paikka on nimetty Toivolan Vanhaksi Pihaksi paikalla toissavuosisadan vaihteessa toimineen seppä Herman Toivolan mukaan. Tiloihin on avattu kiinnostavia pikkuisia käsityöläispuoteja, sepän paja sekä ihastuttava kahvila Muisto. Pihalla järjestetän myös kesäteatteriesityksiä sekä erilaisia teemamarkkinoita. Mahtavaa! Lisänä ovat kaksi museoitua vanhaa puutaloa, joissa voi nähdä, millaisia olivat jyväskyläläiskodit 1800- luvun lopussa. Paikalla on opas kertomassa talojen tarinaa. 

Keväällä avatun upean kahvila Muiston uskomattoman ystävällinen ja iloinen asiakaspalvelu teki suuren vaikutuksen. Tarjoilijaneidot olivat avuliaita ja hymyileviä. Palvelu oli ripeää ja asiantuntevaa ja tuotteet herkullisia. 

En voi mitään sille, että vastakohdaksi nousee harvinaisen huono kokemus Nizzasta parin viikon takaa. Helena Petäistön kirjan innoittamina valitsimme lounasravintolaksi entisen pappisseminaarin, jonka terassin panoramanäkymää kehuttiin - no, olihan näköala hieno, mutta ravintolan hinta - laatu -suhteesta olimme jyrkästi eri mieltä. Laatua ei ollut. Tarjoilijaneidot eivät olleet tehtäviensä tasalla - eivät tienneet mitään ruuista eivätkä viineistä.  Aikoivat joka kysymykseen käydä kysymässä vastausta mutta viipyivät todella kauan. Kysymykseeni siitä, oliko ruuassa pähkinää, sain vastaukseksi: "Ei siinä kai ole." Armaani kanankoipi oli aivan raaka (valitettavasti hän ei suostunut valittamaan!) ja vain alkuruoka oli hyvää. Palvelu oli kaiken kaikkiaan käsittämättömän hidasta ja vei lähes koko sen ajan, joka meillä oli kaupunkiin tutustumista varten.  Emme suosittele kenellekään emmekä aio ikinä palata siihen paikkaan. Armaai ei halua myöskään nähdä enää Petäistön kirjaa silmissään, kun me muut olimme olleet siitä niin innoissamme... 

Miten toisenlaista olikaan lounastaa Toivolan Vanhan Pihan kahvila Muistossa! Asiantuntevaa, hymyilevää, joustavaa... Tarjolla oli lounaskeittoja ja -salaatteja sekä ihanan näköisiä leivoksia. Söin lämminsavulohisalaatin (johon sain vaihdettua tomaatit aurinkokuivatuiksi, jotka sopivat minulle) sekä jäätelöä ja kahvia. Sinne palaan varmasti uudelleen ja monta kertaa! Jyväskylästä on nimenomaan puuttunut tällainen viihtyisä kahvila. Koko piha oli todella tutustumisen arvoinen, ja ihan varmasti minusta tulee vakioasiakas aina Jyväskylässä käydessäni. 

Eräästä puodista löysin myös hatuntekijän, jolla oli ihastuttavia hattuja myytävänä. Talvihattuja oli myös muutamia malleja, ja lupasin palata syksymmällä tilaamaan uuden hatun, joka olisi omaa kokoani (iso pää, vaikea löytää hattua) sekä muutenkin toiveideni mukainen.