Päätin vaihteeksi lähteä äidin luo bussikyydillä - hinta kun on kolmasosan junalipun hinnasta ja matka-aika vain tunnin pitempi. Pääsin Kampin terminaaliin noin varttia ennen lähtöaikaa, ja yllätyksekseni bussi oli jo paikalla ottamassa matkustajia kyytiin. Sain hyvän paikan ja asetuin istumaan. Matkan alkaessa bussi oli väljästi täynnä, vain käytävänvieruspaikkoja jäljellä ja niillä reppu kullakin. (Minun reppuni istuu ikkunan puolella.)

 

Matkan aluksi katsoin metron avaamisen kunniaksi netistä metromatkan videona sekä asemien esittelyt. Sitten alkoi bussissa tapahtua. Pelkoni toteutui: takanani istuu taas yskijä! Ihan niin kuin taannoisella Pietarin-matkalla, jonka jälkeen sairastin kolmatta viikkoa. Kunpa ihmiset yskisivät edes nenäliinaan eikä ilmoille ja edessä istuvan päälle! Kun tästä järkytyksestä hiukan tokenin (neljän -viiden yskäerän jälkeen) alkoi koira haukahdella! Se vihloo korvia. Haukahdukset tulevat yllättäin, yksittäisinä, mutta ovat niin kimeitä, että minun vaurioitunut kuuloni ei niitä kestä, ne sattuvat kovaa jokainen. Joudunkohan koko loppuelämäni pitämään yksilöllisiä kuulosuojaimiani, kunh sellaiset saan noin kuukauden kuluttua? Vinosti edessäni istuu nainen ja pieni koira. En ole varma, onko haukkuja tuo yksilö vai onko täällä useampiakin koiria. Haukauduksen jälkeen viereinen koiranomistaja nukkuu ihan rauhassa eikä reagoi lainkaan. Ehkä hän on tottunut tai haukkuja on jonkun toisen koira.

 

Lähtiessä satoi, mutta nyt on poutaa (ysk takaa). On (ysk) kaunista katsoa, kun seutu herää uuteen päivään. Pilvet ovat vaalean violetteja, ja edessä näkyy myös kirkasta taivasta.

 

Kuljettajan alkumuminasta ei juuri saanut selvää, sillä hän puhui hyvin matalalla äänellä, eivätkä takapenkin rupattelevat rouvat lainkaan havainneet kuulutusta. Erotin sanat ”Lahti 10.30”.

 

Kaikesta huolimatta bussissa on ihan kiva istua. Tämän bussin istuimet ovat mukavat ja on riittävästi jalkatilaa toisin kuin onnibusseissa, joihin en mahdu kuin yläkerran etupenkeille, jotka ovat aina ensimmäisinä varattuja. Pikku tyynyni selän takana auttaa velä asiaa. Nyt on ryhdyttävä töihin. Minua odottaa kahdenkymmenen fantasiatarinan lukemisto... Tämän kirjoittaminen puhelimella on myös hiukan hankalaa, koska sivusto heittää joka merkin jälkeen tekstin alkuun. Siis töihin!