Kirjamessuista on jo viikko, ja sormet ovat syyhynnet päästä kirjoittamaan vaikutelmia niistä muistiin, mutta työviikko on ollut niin kiireinen, ettei siihen ole aiemmin ollut aikaa.
Olin kirjamessuilla sunnuntaina, sillä lauantaina oli pakollinen koulutuspäivä. Menin messukeskukseen heti sunnuntaiaamuna ja olin siellä sulkemisaikaan asti. Enkä taaskaan ennättänyt samaan aikaan oleville antikvaarisille kirjamessuille enkä ruoka- ja viinimessuille.
 
Kirjamessuien  mielenkiintoisin anti ovat aina kirjailijahaastattelut ja paneelikeskustelut. Olin vilkaissut netistä katalogia ja laittanut muistiin kiinnostavimmat tapahtumat. Hankkiuduin  joihinkin niistä varta vasten ja osuin sattumalta joihinkin toisiin.
 
Kiinnostavimpia kuulemiani haastatteluja olivat virolainen dekkaristi Indrek Hargla ja Eeva Kilpi. Osuin myös kuulemaan osan Kari Enqvistin haastattelusta sekä hyväksikäytöstä selviytymisestä kirjoittaneen pariskunnan haastattelun. Vilaukselta näin tai kuulin myös joitakin muita, mm. unkarilaisen Peter Esterházyn.
 
Indrek Hargla on aloittanut scifi-kirjailijana mutta siirtynyt sittemmin kirjoittamaan perinteisiä salapoliisiromaaneja. Kummassakin genressä hän on ollut maansa ensimmäinen. Dekkareista on suomennettu ainakin kaksi (ostin pakettitarjouksena) ja ilmestynyt yhteensä ainakin neljä. Ne sijoittuvat 1400-luvun Tallinnaan, jossa kaupungin keskustan rakennukset ovat jo valmiina ja maassa oli rauhallinen ajanjakso. Päähenkilönä on apteekkari, joka on siihen aikana edustanut tietämystä ja oppineisuutta. Odotan innostuneena, millainen  lukukokemus virolainen dekkari mahtaa olla.
 
Koko kirjamessujen huippukohta minulle oli Eeva Kilven haastattelu ja kohtaaminen. Hän on vastikään julkaissut kokoelman Kuolinsiivous, jossa on koottuna sekalaisia ajatuksia ja muistiinpanoja vuosien varrelta sekä muutamia uusia runoja. Ihmisen kun on hyvä järjestää paperinsa eikä jättää niitä omaisten vaivaksi…  (Tekisi hyvää kaikenikäisille paperien ja lehtileikkeiden keräilijöille, vaikkei kuolema varsinaisesti vielä kurkistelisikaan.) Haastattelu oli hauska ja Eeva Kilpi osoittautui viisaaksi ja huumorintajuiseksi. Yleisöä oli niin paljon, että osa meistä istui lattialla ja sivuilla ja takanakin oli tiheä yleisömuuri. Aivan liian pieni lava näin suositulle kirjailijalle! Haastattelua olisi mielellään kuunnellut vaikka kuinka pitkään. Sitten oli omistuskirjoitusten vuoro. Odottelimme yli varttitunnin, sillä fanit piirittivät kirjailijaa niin, ettei hän päässyt paikalle aiemmin. Jono oli todella pitkä, mutta siitä huolimatta kirjailija osasi ja halusi kohdata jokaisen erikseen. Hän loi ympärilleen kiireettömän tunnelman ja vaihtoi muutaman lauseen jokaisen signeerauksen pyytäjän kanssa. Se vasta taito! Ostin Kuolinsiivouksen lisäksi juuri pokkareina ilmestyneet Talvisota- ja Välirauha-teokset, joita itse asiassa oli  kirjastosta odotellut jo pitkään. Ne ovat ilmeisen suosittuja.  Kaikkiin sain kirjailijan nimmarin.
 
Osuin siis kuulemaan myös Kari Enqvistiä, joka jatkaa ristiretkeään uskovia vastaan. Hän vakuutti taas, että kristinusko tai uskonnot yleensäkään eivät kiinnosta häntä lainkaan. Hän ei ole edes ateisti, joka aktiivisesti vastustaa, vaan uskonto ei kuulemma vain ole agendalla lainkaan. Sen vuoksi onkin kummallista, että hän on jaksanut kirjoittaa jo monta kirjaa uskonnon tarpeettomuudesta. Yleisöä hänellä oli paljon (hänet oli sijoitettu huomattavasti isommalle lavalle kuin Hargla ja Kilpi), ja vaikka saavuin paikalle vasta esityksen puolivälissä, löysin istumapaikan.
 
Väkeä kirjamessuilla oli yllättävän vähän, tosin en ole useinkaan ollut paikalla sunnuntaina. Tuttujakin tapasin vain muutamia toisin kuin yleensä. Kirjoja oli lukemattomia, lähes silmänkantamattomiin. Jonkin verran oli hintoja alennettu ovh:sta messujen kunniaksi ja joillakin kustantajilla oli alennuseriä myös. Pääpaino oli kuitenkin tuoreilla uutuuksilla. Päätin taas mennessäni, etten osta mitään vaan menen vain kuuntelemaan ja katselemaan.  Poistuin kuitenkin reppu ja kassit täynnä kirjoja, ja sorminivelet ja selkä olivat kovilla. Onneksi olin kaukoviisaasti saanut puhuttua autokyydin Pasilan aseman nurkalta kotiin.
 
Nyt ei puutu kuin aikaa lukemiseen. Uudet kirjat huojuvat hiljaa pinossa lattialla edellisten lukemattomien seurassa….  Milloin, ah milloin niihin tarttua voin?