On kulunut 90 vuotta yleisradiotoiminnan alkamisesta. Jo kolmantena lähetyspäivänä oli nähty tärkeäksi radioida jumalanpalvelus Tampereen tuomiokirkosta. Kaikki halukkaat ihmiset eivät voineet syystä tai toisesta osallistua kotiseurakuntansa jumalanpalvelukseen. Niinpä he pääsivät sanan ääreen radion kautta. Tänään radioitiin juhlajumalanpalvelus samasta paikasta sekä tv:ssä että radiossa. Tai niin piti olla. Laitoin hyvissä ajoin tv:n auki ja pyysin äidin palvelutalon hoitajia avaamaan myös äidin tv:n ajoissa, sillä äiti ei osaa käyttää telkkaria. Ryhdyin katsomaan.

Hyvin meni synnintunnustukseen ja kunniaan asti. Sitten tv-lähetys katkesi! Kas! Ruutu oli ensin pimeänä, sitten tuli Hetkinen-tiedotus, ja lopulta alettiin näyttää arkistofilmejä! Näin luotettavaa on tekniikka, joka on nykyisin koko yhteiskuntamme toimimisen edellytys. Sääliksi käy ylioppilaskokelaita, kun yo-tutkinnosta tulee sähköinen. (Meidän koulun hieno tekniikka pettää lähes aina, kun sitä tarvittaisiin. Vierailijan mikrofonista ei kuulu mitään, vaikka se kuulemma tarkistettiin juuri ennen tilaisuuden alkua. Juhlissa tietokoneesta ei saadakaan yhteyttä dataprojektoriin jne., aina.) Ei näytä Yleisradion tekniikkakaan olevan aukottoman luotettavaa.

Sen verran ehdin Tampereen tuomiokirkkoa nähdä telkkarista, että väkeä juhlajumalanpalveluksessa oli vähän. Ainakin siltä näytti - tokihan kirkko on iso, joten sama määrä väkeä olisi kenties saanut pienemmän kirkon täyteen. Väki oli iäkästä. Jumalanpalveluksen toimittajia oli paljon, samoin kuorolaisia. Ehkäpä tamperelaiset ovat päättäneet juhlistaa tapausta kuuntelemalla radiota tai katsomalla telkkarista.

Radiojumalanpalveluksessa oli saarnaajana arkkipiispa Kari Mäkinen ja liturgina mahtavan selkeällä äänellä laulanut Riikka Sydänmaa. Arkkipiispa mainitsi, että evankeliumitekstikin oli sama, Nainin lesken pojan kuolleista herättäminen. 

Jp:n jälkeen kuultiin ohjelma radiojumalanpalveluksista. Näyte vanhimmasta tallenteesta muistutti mieleen, miten entisaikojen papeilla oli saarnanuotti. Niin myöskin Paavo Virkkusella kuulleessa näytteessä. Minä muistan lapsuudestani erään rovastin, jonka äänessä oli syvä notkahdus jokaisen sana alussa. (Samainen rovasti kuulemma tuli veljeni ristiäisiin suoraan hautajaisista ja olisi halunnut aloittaa kasteen hautajaisvirrellä. Isäni sai hänet suostuteltua siihen, että aloitettaisiin kuitenkin lastenvirrellä.) Arkkipiispa vähän selittikin tuota äänenkäyttöasiaa: alussa kirkoissa ei ollut äänentoistoa, joten pappien piti puhua kuuluvasti ja painokkaasti.

Ohjelmassa kyseltiin osallistujien muistoja radiojumalanpalveluksista ja -hartauksista. Minä muistan kuulleeni, että vuonna 1928 syntyneen isäni lapsuudessa kotona Karjalassa oli ollut tapana kokoontua sedän taloon, jossa oli kylän ensimmäinen radio, kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Siellä erityisesti Juuditta-täti oli jäänyt lasten mieleen, sillä hän nousi seisomaan aina kun kirkossa piti nousta ja lauloi kaikki virret ja seurakunnan osuudet. Niin mekin muistaakseni kyllä lapsena teimme, ainakin joskus.  Oma vahva muistikuvani iltahartaudesta on Lapuan hiippakunnan piispa Yrjö Sariolan iltahartaus sinä iltana, kun Lapuan patruunatehdas oli räjähtänyt. Puhe oli vaikuttava, ja erityisen suuren vaikutuksen minuun teki virsi Minä vaivainen oon mato matkamies maan, jota myöhemmin kuulin kutsuttavan Lapuan taisteluvirreksi. En ollut sitä virttä ennen kuullut, ja siitä tuli yksi lempivirsistäni sen vahvan sanoman vuoksi.

Tätä nykyä kuuntelen radiojumalanpalveluksen aina kun mahdollista, siis lähes joka sunnuntai, koska emme tätä nykyä ole juurikaan kotona sunnuntaisin. Aina en kuuntele kovin syventyen, mutta taustalla ollenkin se tuo minulle pyhän tunnun päivään. Sitä kaipaan hektisen viikon jälkeen. Hartauksia sen sijaan en yleensä voi kuunnella niiden lähetysaikojen vuoksi. Aamuhartauden aikaan olen aamupesulla ja toisen lähetyksen aikaan jo töissä. Iltahartaus tulee niin aikaisin, että olen vasta tullut kotiin töistä ja puuhastelen muuta. Äidille soitan kuitenkin joka päivä klo 18.10 ja kehotan puhelun päätteeksi äitiä avaamaan radion ja kuuntelemaan hartaat sävelet ja iltahartauden, joiden ansiosta hän jaksaa odottaa iltapalaa klo 19 asti.

Olen kuullut, että radiohartaudet ja -jumalanpalvelukset ovat Yleisradion kuunnelluimpia ohjelmia. Toivottavasti ne siksi säilyvät ohjelmistossa, vaikka monet niitä myös jyrkästi vastustavat. Onneksi on vielä kuulijoita!