Yhteisvastuukeräyksen kotimaisena kohteena on tänä vuonna saattohoidon kehittäminen. Mainoslausetta ja varsinkin kuvia on kritisoitu monella suunnalla - syystäkin. "Lahjoita hyvä kuolema" tuo ainakin minulle mieleen kreikan sanat eu thanasos (hyvä kuolema), josta on johdettu sana eutanasia. Sillähän taas usein tarkoitetaan aktiivista kuolinapua eli ihminen itse päättää, milloin hän täältä haluaa lähteä. Saattohoidossa ei todellakaan ole kysymys tästä, pikemminkin päinvastoin. Ihmiselle halutaan antaa hyvä elämä loppuun asti, niin pitkälle kuin ihmiselle päiviä annetaan. Hyvässä saattohoidossa ollaan läsnä, hoidetaan hyvin, annetaan riittävästi kivunlievitystä, ollaan vierellä viimeiseen hengenvetoon saakka ja vähän sen jälkeenkin. Ei tehdä tarpeettomia kivuliaita hoitotoimia tai tutkimuksia eikä kyyditä erikoissairaanhoitoon kuolemaan.

Kurjaa, etteivät mainoslauseen keksijät ajatelleet asiaa tarpeeksi pitkälle. Puhumattakaan kuvien valitsijoista. Harmaat kalmot omaisten sylissä eivät houkuttele antamaan rahaa keräykseen. Vaimoaan pitelevä mies näyttää epätoivoiselta, lapsen äiti taas ristiriitaisesti ei näytä minusta tarpeeksi surulliselta. Minä olisin valinnut jotenkin seesteisemmän kuvan - surullisen mutta rauhaa henkivän. Saattohoidonhan pitäisi mahdollistaa hyvä elämä viimeiseen hetkeen saakka, parhaassa tapauksessa niin, että omaisillekin jää muistoksi rauha ja seesteisyys surun ja kaipauksen keskellä. Ja kun kristitty lähtee tästä maailmasta, hän tietää, kenen luo on menossa. Häntä jo odotetaan siellä perillä.