Päätin aloittaa hyvien päätösten toteuttamisen saman tien. Äiti soitti seitsemältä aika sekavana. En saanut sen jälkeen enää unta, joten nousin pois ja lueskelin jonkin aikaa. Sitten päätin lähteä lenkille. En ihan ehtinyt siniseen hämärään niin kuin aioin, vaan aurinko jo ehti nousta, mutta varhaiselta silti tuntui, sillä missään ei näkynyt ketään. Yöllä oli satanut hiukan lunta, ja maa oli koskemattoman lumiharson peittämä. Ovemme edessä oli kuitenkin kahdet jäljet: kissan, joka oli tullut kadun vartta naapuritalon vierustaa pitkin. Suoraan ajoväylältä oli loikkinut rusakko, mutta sen jäljet loppuivat yhtäkkiä. Mihin se katosi? Toivottavasti se on jossakin hengissä ja hyvävoimaisena.

Kävelin hiljaisia katuja ja kävelyteitä hyvän aikaa ennen kuin näin ensimmäisen koiran, joka talutti isäntäänsä aamulenkillä. Myöhemmin koirakävelijöitä tuli enemmänkin vastaan. Vasta loppumatkalla näin koirattomia ihmisiä - lukuun ottamatta erästä  keski-ikäistä lähisuhdeselvittelijää, joka puheluun uppoutuneena tarpoi ristevää kävelytietä.

On mahtavaa saada olla niin rauhassa, hiljaisessa maisemassa. Tämänaamuisia reittejä en ole syksyn jälkeen ennättänyt kertaakaan kävelemään. Yksi uusi tie oli rakennettu - seuraavalla kerralla lähden seuraamaan sitä - ja yksi uusi talo oli rakenteilla aiemman uudistaloryhmän liepeille. Oli myös kaadettu metsää tulevaa rakennusryhmää varten. Maisemat muuttuvat hiljalleen ja uusia ihmisiä tulee asumaan näille seuduille. Vaikka väkeä on yhä enemmän, on myös hiljaisia hetkiä. On suuri ilo ja etuoikeus saada kävellä itsekseen hiljalleen sinne tänne ajatellen mitä mieleeen juolahtaa tai olla tyystin ajattelematta. Se on levollista ja rentouttavaa.

Mahtaako nykynuorille, joilla on kaiken aikaa kuulokkeet korvissa ja ilmeisesti musiikki pauhaamassa, tulla vanhemmiten tarve hiljaisuuteen, vai tarvitsevatko he äänistimulaatiota koko ajan? Joku saattaa ahdistuakin siitä, ettei kuulu mitään. Ylikansoitetuista maista tulevat turistit kuulemma maksavat siitä, että saavat kuulla hiljaisuutta - tai kuulla pisaran tipahtavan. Se on eksoottista, jos sellaista ei ole ennen kuullut. Meidän kannattaa vaalia hiljaisuutta ettemme kadota sitä.   

Jatkan vielä klo 11.30...

Pihan tapahtumista tulikin selvyys valvontakameran avulla! Kissa on jolkotellut omia aikojaan jokaöistä reittiään pihamme kautta, mutta sujahtanut oven edestä kivijalan vierustaa peräkärryn alle ja sieltä pihan reunaa pitkin toiselle puolelle. Rusakko sen sijaan on pylkkinyt tieltä oven edustalle mutta sitten luonteenomaisesti hämännyt mahdollista takaa-ajajaa - ja samalla minuakin. Se on istuskellut tovin oven edustalla - siitä oli jälkikin - ja loikannut sen jälkeen valtavan loikan rappujen yläpäähän oven eteen. Sieltä se on jatkanut matkaa hypähtäen kukkapenkkiin rhodojen taakse, josta onkin päässyt huomaamatta jatkamaan matkaa. Ovela ja toimiva hämäys!  Kissan käynti ajoittui aamuyöhön mutta rusakon seitsemän tienoille aamulla.