Meillä oli lauantaina työpäivä, kiky. Piti lähteä aika aikaisin liikkeelle ja kulkea läpi kaupungin keskustan. Vaikka urputin aika lailla kiky-päivän sijoittamisesta elokuun lauantaihin, huomasin, että aamukävelyni muodostuikin lopulta elämykseksi.

Aamuinen kaupunki on raikas ja tuore. Siinä on oma tunnelmansa. Ilma tuoksui sateen jälkeen puhtaalta.

Bussi meiltä keskustaan oli täynnä, sillä vuorovälit ovat harvat lauantaiaamuna. Kyydissä oli mm. pieni pyörätuolipoika perheineen sekä raskaana ollut kärryissä lasta työntänyt nainen. Kun bussi tuli päätepysäkille, sen ovi avautui reunakiveyksen kulmaan siten, ettei siitä päässyt ulos pyörätuolilla eikä rattaiden kanssa. Rattaita työntänyttä äitiä auttoi kanssamatkustaja nostamalla vaunut ulos. Pyörätuolipojan perhe jäi neuvottelemaan kuljettajan kanssa, mitä pitäisi tehdä. Meidät muut matkustajat ohjattiin ulos ensin. 

Lähdin kävelemään halki aamuisen keskustan. Oli jo aika vilkasta. Monennäköisiä matkalaukun vetäjiä liikkui rautatieaseman nurkilla. Osa oli vasta menossa matkalle, sillä heillä oli tyhjiä vetokärryjä mukana. Kas, tuolla kiiruhti rabbi sapattiasussaan kohti synagogaa! Kas, tuolla helsinkihelpit odottelivat asiakkaita. Useita turistiryhmiä käveli oppaiden perässä eri puolilla keskustaa: venäjän-, italian- ja englanninkielisiä tunnistin ainakin. Rautatientorilla oli paljon paloautoja. Myöhemmin kuulin, että siellä oli Stadin brankkarit ja skoudet -tapahtuma. Harmi, ettei ollut aikaa jäädä katselemaan. 

Senaatintorin kieppeillä vasta vilskettä olikin. Torilla oli kymmenkunta turistibussia parkissa. Sofiankadulla piti suorastaan väistellä vastaantulijoita. Selfiekepin kanssa käveleviltä ei riittänyt huomiokykyä vastaantulijoihin, kun oli mietittävä, miltä näyttää. Haitarinsoittajakin oli aamuvirkkuna jo lurittelemassa sävelmiään kadun reunassa. 

Kauppatorilla oli houkuttelevan näköisiä marjoja ja hedelmiä tarjolla. Olisi tehnyt mieli ostaa vähän kaikkea.  Ostin karhunvatukoita, joita myöhemmin päivällä maistelin työkavereiden kansssa. Omenoitahan repussa oli jo omasta takaa.

Työpäivä oli virkistävä, sillä suurin osa ajasta oltiin ulkona. Tuli opittua monenlaista lähiympäristöstä ja Suomen historiasta. Ja kun opettajaporukalla ollaan liikkeellä, niin yleensä on joka alan asiantuntijoita paikalla: historioitsijoita, kotitaloustietäjiä, biologeja, kemistejä, eri kielten asiantuntijoita jne. Jos tulee kysymys mieleen, vastauksen voi löytää aika läheltä. Eräs entinen työkaverikin oli tullut mukaan - kiva nähdä.

Kun iltapäivällä pääsimme töistä ja kävelin uudelleen kaupungin halki, oli tunnelma ihan erilainen kuin aamulla. Päivä oli jotenkin jo kulunut ja suorastaan rispaantunut. Ihmiset näyttivät väsyneemmiltä, ilma ei ollut enää raikasta, roskia ja likaakin tuntui olevan enemmän. Hyppäsin junaan ja matkustin jäljellä olevaksi viikonlopun lopuksi loma-asunnolle. 

Sunnuntaina lähdimme metsään sieniretkelle ja kastuimme likomäriksi, mutta se on sitten jo ihan oma juttunsa.