sunnuntai, 11. heinäkuu 2021

Kulttuurin ripauksia kotisohvalla

Uskomatonta, että helle yhä jatkuu. Ei ole ennen ollut tällaista.

Eilispäivä oli lauantai, ja osuin monenlaisen kulttuurin äärelle, kun en paahteessa jaksanut lähteä mihinkään. Uimaan teki mieli, mutta yleisillä uimarannoilla on aina sama ongelma: mihin laitan avaimet ja puhelimen uinnin ajaksi. En uskalla pyörän koriin jättää. Niinpä pysyttelin loma-asunnossamme, kunnes lähdimme illalla kotiin.

 

Aloitin uuden kirjan, Liisa Väisäsen Ranska, rakkaudella. Se on odottanut lukemista yli vuoden, kun aina on tullut jotakin kiireellisempää. Nyt oli sen aika, sillä se imaisi heti mukaansa. Pariisi, Bretagne ja Lyon on jo käsitelty. Väisänen kertoo tarinoita historiasta ja sattumuksia omasta elämästään. Hyvin kiinnostavaa. (Oikolukuun olisi kannattanut kiinnittää enemmän huomiota niin kuin nykykirjoissa usein, mutta se on sivuseikka.) Mm. hugenottisodista on tullut minulle tänä kesänä useammalta suunnalta tietoa; ennestään en juuri nimeä enemmän tiennyt. 
 

Illalla koin hienon oppperaelämyksen. Arte-kanava esitti Kaija Saariahon uuden oppperan Innocence suorana lähetyksenä Aix-en-Provencesta. Libreton on kirjoittanut Sofi Oksanen ja kapellimestarina oli Susanna Mälkki. Laulajistakin osa oli suomalaisia. Orkesterina oli Lontoon sinfoniaorkesteri. Jo oli upea teos! Visuaalinen toteutus ja kuvaus olivat niin erinomaisia, että unohdin istuvani terassin keinussa ipad kädessäni ja uppouduin tarinaan. Olin mykistynyt, vaikka en ole varsinaisesti perinteisen opperan ystävä. Teos tulee Kansallisoopperaan ensi vuonna. Kannattaa käydä katsomassa.

 

Opppera vei niin mukanaan, että unohdin, että oli ollut tarkoitus leipoa punaherukkapiirakkaa. Kesällä ei tarvitse välittää aikatauluista, joten ryhdyin leivontapuuhaan oopperan jälkeen. Sen ohessa rupesin katselemaan, mitä Rottien pyhimyksestä on kirjoitettu netissä. Löysinkin Anneli Kannon esittelemässä Pyhän Ristin kirkon seinämaalauksia! Olipa hyvä juttu, sillä harmittelin toissapäivänä Hattulassa pyäräillessäni, etten jaksanut samalla kertaa mennä uudelleen katsomaan maalauksia nyt, kun olen lukenut kirjan kokonaan. Kanto esitteli kuvat eloisasti, joten nyt ei olekaan enää välttämätöntä mennä itse katsomaan uudelleen tuoreeltaan kirjan jälkeen. Toki menen, mutta joskus myöhemmin. 
 

Tulin siis helteestä huolimatta harrastaneeksi samana päivänä kirjallisuutta ja taidehistoriaa, oopperaa sekä kuvataidetta. Eipä hullummin. Liikunta jäi väliin, mutta yritän korjata sen puutteen tänään, vaikka helle jatkuukin.

 

keskiviikko, 7. heinäkuu 2021

Maskipakko?

En ole puoleentoista vuoteen matkustanut junalla koronariskin takia. Viime viikolla oli pakko. Valitsin iltamyöhäjunan, koska arvelin, että silloin on vähemmmän matkustajia kuin aikaisemmin päivällä. Tiesin myös, että VR:llä on junissa maskipakko - tai niin ainakin luulin.

Lähdettyämme matkaan konduktööri tuli tarkastamaan lippuja vasta pitkän ajan kuluttua, koska olin junan ensimmäisessä vaunussa ja oletan hänen aloittaneen toisesta päästä. Samassa vaunuosastossa kanssani oli kymmenkunta ihmistä harvassa istumassa. Se oli hyvä. Yhdellä iäkkäällä naisella ei ollut maskia, ja konduktööri huomautti hänelle asiasta. Nainen kaivoi säikähtyneen näköisenä maskin laukustaan - oli unohtunut laittaa kasvoille.
 

Ensimmäiseltä väliasemalta tuli vaunuun kaksi lukioikäistä tyttöä, jotka söivät herkkuja ja juttelivat melko kovaäänisesti koko matkan ajan, ilman maskeja. Konduktööri kävi tarkastamasss liput mutta ei sanonut tytöille mitään maskista. Miksi? Aerosoleja tuli heiltä ilmaan takuulla runsaammin kuin hiljaa istuneen tädin hengityksestä. Nuoriso suhtautuu muutenkin varotoimiin välinpitämättömämmin. En siis vakuuttunut junamatkailun turvallisuudesta ja VR:n vakuutteluista.

Pian pitäisi lähteä uudelle junamatkalle. Ostin lipun samalla kertaa kuin edellisellekin matkalle, ja matkakin on yhtä lailla pitkä, nelisen tuntia. Varmuuden vuoksi ostin itselleni myös viereisen paikan, kun sellainen mahdollisuus tarjottiin, sillä matka tapahtuu keskellä päivää lomasesonkina, joten väkeä saattaa olla runsaasti. Kuinkahan on maskien laita? Toivottavasti sen junan konduktöörit ovat tiukempia asian kanssa, kuulutetaanhan junissa kuitenkin maskipakosta ja sanotaan, että konnari voi myydä maskin, jos omaa ei ole mukana.

Junamatkailussa on tapahtunut muutenkin muutoksia. Allergiahyttejä ei enää ole, joten kanssamatkustajien vahvat parfyymit on kestettävä. Saattaa myös joutua lemmikkieläinten kanssa samaan vaunuun, kuten minulle usein käy, joskaan ei välttämättä samaan osastoon. Niin myös viimeksi. Käytännössä kaikki lemmikit kulkivat ohitseni päästäkseen omille paikoilleen. Toivoisin, että lippuja ostaessa voisi esittää toiveita paikan suhteen kuten aikaisemmin oli mahdollista

Ilolla luin siitä, että VR tarjoaa myös lomalippuja, joilla voi matkustaa vapaasti 5 - 9 vuorokauden ajan.Toivottavadti niitä on tarjolla vielä koroja-ajan jälkeenkin. Lähtisin mielelläni Suomea junilla kiertelemään, kunhan ei tarvitsisi olla koronariskistä  huolissaan. Ensi kesänä voisi jo varata sellaiselle kierrokselle aikaa. Menisin varmaan Lappiin ja sieltä länsireittiä takaisin. Nousisin junasta kiinnostavilla paikkakunnilla ja tutustuisin uusiin kohteisiin - ja ehkä myös kanssamatkustajiin.

sunnuntai, 4. heinäkuu 2021

Etäherättäjäjuhlilla 2

Etäherättäjäjuhlat Kauhavalta päättyivät juuri yhteiseen rukoukseen ja Herraa hyvää kiittäkää -virteen. On vaikuttavaa, kun tavallisesti juhlakentällä tuhannet ihmiset polvistuvat yhdessä rukoilemaan. Tällä kertaa olimme etäällä toisistamme mutta ajatuksissamme lähellä. Tämän vuoden juhlien tunnus oli Siipiesi suojassa, ja sitä tietysti puheissakin pyöriteltiin monelta kannalta. Muun muassa siitä mainittiin, että alkuperäisessä Mua siipeis suojaan kätke -virressä, jonka Lina Sandell-Berg on kirjoittanut, pyydetään päästä Jumalan avarien siipien suojaan. "Sinä riität - sinä kelpaat - sinä et ole yksin", sanoittaa armon avaruutta H-Y:n rippikoulutyö.

Eilinen postaukseni päättyi aika rajuun siioninvirsisanoitukseen. Siksipä siteeraan tähän toista, uudempaa virttä, jota veisattiin mm. nuorten yöveisuissa perjantai-iltana:

"Minun päiväni paljon kantaa / arvotonta, joutavaa. / Sinä yksin voit kaiken antaa, / mitä en voi saavuttaa. / Sillä sinun on valta ja voima, / sillä sinun on valta ja voima.

Oma voimani eihän riitä / edes voimaa pyytämään. / sinä silti et syytä siitä, / jaksat auttaa etsimään. / Sillä sinun on valta ja voima, / sillä sinun on valta ja voima.

Sinun valosi loistaa tiellä, / jolta muuten eksyisin. / Sinä, Mestari, kannat siellä, / missä horjun, kaadunkin. / Sillä sinun on valta ja voima, / sillä sinun on valta ja voima. 

Ja kun lopulta päätän matkaa, / mitä silloin itkisin. / On vain armoa, jos saan jatkaa / täältä taivaan pitoihin. / Sillä sinun on valta ja voima, / sillä sinun on valta ja voima."

SV 108 (Mika Nuorva)
 

 

 

lauantai, 3. heinäkuu 2021

Etäherättäjäjuhlilla

Kesän kohokohta ovat herättäjäjuhlat. Se on myös käänne: juhlaviikonlopun jälkeen on loman keskikohta ohitettu. Tänäkään vuonna ei juhlia voitu koronan takia pitää normaalisti, mutta virtuaalisesti ne ovat paraikaa menossa. Juhlapaikkakunta on Kauhava, mutta seuraväki on eri puolilla Suomea ja maailmaa netin tai radion välityksellä. Ohjelmahan on joka vuosi sama, ja sitä seurataan myös etäjuhlilla. Seurojen välillä, jolloin tavallisesti tavataan tuttuja ja ruokaillaan, voi nyt kuunnella körttiradiota. Kyllä tuntuu ihan siltä, että olen oikeasti juhlilla, varsinkin kun olemme paikallaan emmekä liikkeellä autossa kuten viime vuonna.

Äsken päättyivät iltaseurat. Nyt haastatellaan körttiradiossa yhtä seurapuhujista (Hesarin toimittajaa), ja illemmalla on vielä vuorossa J.Jyrän ja Viitasen Piian konsertti. Sen jälkeen menemme saunaan. Eilisiltana aattoseurojen jälkeen oli Esa Ruuttusen ja sellistien konsertti, ja illan kruunasi nuorten yöveisuut, joka lähetettiin Kauhavan kirkon pihalta.

Olin kuvitellut, että istuisin pihamaalla veisaamassa täällä Armaani kotitalossa maalla, mutta onkin niin polttavan kuuma, ettei ulkona ole voinut olla. Niinpä seurojen ohessa on syntynyt banaanikakku, raparperipiirakka, raparperikiisseli sekä kevyt lounas.

Olen kuullut muutamia puhuttelevia seurapuheita. Samoin Siionin virret ovat taas yllättäneet. Koskaan ei tiedä, mikä sana milloinkin kolahtaa. SV:t uudistettiin jokunen vuosi sitten, enkä ole käynyt seuroissa kovin ahkerasti sen jälkeen, joten kaikki virsisanoitukset eivät ole vielä niin tuttuja kuin entiset olivat. Numerot on myös muutettu, ja sävelmiäkin on peukaloitu. Edellinen uudistus oli tehty juuri ennen kuin minä tutustuin herännäisyyteen, joten silloiset uudistetut virret ovat minulle 'ne oikeat'. Jos olen oikein ymmärtänyt, silloin haluttiin putsata niekkuja pois ja yksinkertaistaa sävelmiä. Nyt tehtiin päinvastoin: niekut palautettiin tai niitä jopa lisäiltiin. Sanoituksia selkokielistettiin eli poistettiin nykyihmisille vieraita ilmauksia. Aluksi tuntui kurjalta, mutta nyt olen löytänyt monia hyviä oivalluksia uusista sanoista ja varsinkin kokonaan uusista virsistä.    

Lähetysseuroissa veisattiin virsi, joka on muokattu virsikirjasta poistetusta Jo vääryys vallan saapi -virrestä. Siinä olikin suorasukaista tekstiä, esimerkiksi näin:

"Me saalistajat loimme / maailmaan julman lain - / nyt vaurautta voimme / me koota vuorittain. / Lain voima, oikeuskin / vain meille suoja on, / vaan köyhä muuta tuskin / kuin rotta arvoton.

Siis köyhä niin kuin loinen / maailman jätteet syö, / vaan nähkää totuus toinen, / niin - nähkää Herran työ: / ei tarttunut hän miekkaan, / vaan voitti kuitenkin, / kun riisti vallan viekkaan / kasvoilta naamarin.

Hän suostui ristin hirteen, / kurjinten syleilyyn, / ja hylkiöiden virteen / hän yhtyi särjettyyn. / Niin sydämeensä sulki / hän köyhät, sorretut, / toi vallan valheet julki, / sen julmat ratkaisut."

SV 54: 2 - 4 d

keskiviikko, 23. kesäkuu 2021

Helle jatkuu

Hellettä on jatkunut useita päiviä. Nyt alkaa hiukan rasittaa, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Eilen oli sisälämpötilakin 30 astetta (ulkona 32), mutta yöksi saatiin makuuhuone taas viilennettyä ilmastointilaitteella. Se pitää niin kovaa ääntä ja puhaltaa tosi kylmää ilmaa, ettei sitä voi pitää jatkuvasti päällä vaan jonkin aikaa ennen nukkumaan käyntiä. Nukahdin puoli kahden maissa, jolloin lämpötila makuuhuoneessa oli mukavat 23 astetta, mutta heräsin 5.45, jolloin makuuhuoneessa oli taas jo 28˚C. Uusi ilmanvaihtoventtiili, joka asennettiin pari päivää sitten makuuhuoneen seinään, raikasti mukavasti ilmaa, mutta kuuma tuli silti.

Nousin pois, kun ei nukkumisesta tullut mitään. Nyt istun terassilla, jossa on juuri nyt 23 astetta, kunnes aurinko kääntyy paistamaan suoraan kohti. Harmi, ettei tässä mahdu nukkumaan. Niinpä istun keinussa ja katselen ihanaa aamua. Äsken mustarastas ilmestyi hyppelemään kirsikkapuun alle. Yhtäkkiä se nykäisi nurmikosta pitkän kastemadon ja popsi suuhunsa. Sitten se vetäisi esiin toisen ja söi siitäkin ainakin puolet. Varhainen lintu siis löytää madon, kyllä kansa tietää.

Ilma tuoksuu raikkaalle. Jokin lintu, jota en vieläkään tunnista, visertelee iloisesti. Kauempaa kuuluu pajulinnun haikea säe. Nyt kuuluu ihmisääniäkin. En siis ole ainoa varhainen kukkuja. Ja nyt käynnisti jo naapurikin autonsa ja lähti töihin.

Hämmästelen yhä sitä, miten nopeasti kaikki tapahtuu luonnossa. Vastahan kirsikkakin kukki, ja nyt jo marjat alkavat punertaa. Omenapuussa näkyy pikku raakileita. Pensasmustikat ja viinimarjat kasvavat hurjaa vauhtia. Kukat kukoistavat hetken ja lakastuvat sitten pian. Elämä tuntuu hupenevan vääjäämättä paljon nopeammin kuin nuorempana. Silloin kesätkin olivat melkein loputtomia - vaan ehkä eivät vanhempieni mielestä silloinkaan.

Vaikka helle rasittaakin, on se niin harvinaista herkkua meille pohjoisen hytisijöille, että nautin joka hetkestä. On ihan varmaa, että jos meillä olisi koko kesä tällaista (kuten vaikkapa Roomassa), olisimme kansanluonteeltamme erilaisia. Nyt takaraivossa jyskyttää tietoisuus siitä, että tämä lämpö kestää vain hetken kuten koko kesäkin. Kohta on syksy ja joulu ja taas uusi kesä. Eino Leino laittamattomasti kuvailee asian Lapin kesässään. Toissapäivänä oli kesäpäivänseisaus, joten tänään päivä on jo hitusen lyhyempi kuin eilen.

Eihän meillä näitä pitkiä hellejaksoja ole ennen kesäkuussa ollut, sanovat meteorologit. Ilmastonmuutos aiheuttaa monenlaisia erikoisuuksia säätilaan. Kesämyrskyt, kaatosateet ja hellejaksot ovat kai tulleet jäädäkseen, samoin toisaalla suunnaton kuivuus tai vaaralliset tulvat. Ihmiskunnan on tehtävä nopeasti dramaattisia muutoksia tai tuhouduttava. Pahinta tietysti on se, että ihminen itse on tämän aiheuttanut samoin kuin lajikadon, joka uhkaa myös ihmisen olemassaoloa. Suunnattoman vaikeita asioita käsitettäväksi ja ehkä mahdottomia ratkaistavaksi. Monissa maissa johtajien energia menee tuhovoimien ylläpitämiseen ja toisten ihmisten orjuuttamiseen. Olen parastaikaa lukemassa taas yhtä teosta Pohjois-Koreasta, Kimlandiaa. Sen järkyttävän systeemin lisäksi monissa muissa maissa käydään julmaa sotaa, jossa siviilit kärsivät eniten. Sotilasjohdot eivät taida pohdiskella ilmastonmuutoksen torjumista.

Ilmastonmuutos vaatisi suurta muutosta elämäntapaan. Pitäisi luopua monista asioista, joita iso osa maapallon väestöä vasta tavoittelee. Tuleeko tapahtumaan? En usko. Ihmiskunnan parviälykään ei taida riittää yksimielisyyden saavuttamiseen ja oikeiden toimenpiteiden tekemiseen. Se on kuitenkin niin iso tehtävä, ettei sitä ratkaista hellepäivän aamuna terassin keinussa.