Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


tiistai, 28. heinäkuu 2020

Korona 3

Kesä on vietetty Suomessa iloisen vapautuneissa merkeissä: koronavirus on pysytellyt lähes poissa ja rajoituksia on voitu purkaa. On saanut matkustaa kotimaassa vapaasti ja tavata sukulaisia ja ystäviä. Alle 500 hengen kokoontumisetkin ovat nyt sallittuja. Pieniä konsertteja, esityksiä, jumalanpalveluksia ym. tilaisuuksia on taas järjestetty. En tosin ole osallistunut mihinkään. Joitakin ystäviä ja sukulaisia olen tavannut myös sisätiloissa. Pesen käsiä ahkerasti. Kaupoissa desinfioin kädet, jos ainetta on saatavilla. Kaikissa kaupoissa ei ole. Maskeja en käytä, koska hengitykseni krahisee muutenkin ja maski hankaloittaa hengittämistä. 

Olen siis käynyt taas itse kaupoissa, vaikkakin maltillisesti ja vain, jos on ollut asiaa. Enimmäkseen olen ollut kotona, mökillä tai lomakodissa. Pyöräily ja kävely ovat olleet pääasialliset huvitukset ulkoilmassa. Minulla ei ole mitään valittamista: tämä on ollut oikein mukava ja rentouttava kesä. Vielä mieluummin ehkä oleskelisin samassa paikassa pitempään kuin vajaan viikon kerrallaan, mutta kaikki paikkamme kotia lukuun ottamatta ovat toisten kanssa yhteisiä, joten noudatamme vuoroviikkoperiaatetta. Toimii se näinkin, ja vaihteluhan virkistää. (Tosin nyt tulee mieleen, että jatkuva kodin vaihtaminenhan on monille nykylapsille todellisuutta, kun he seilaavat isän ja äidin kodin välillä. Ehkä siihenkin tottuu, kun ei muusta välttämättä tiedä.) Paikanvaihdoistamme kärsivin osapuoli on selkäni, joka ei tahdo millään enää kestää autossa istumista sen enempää kuin petien vaihteluakaan.

Maailmalta kantautuvat koronauutiset sen sijaan ovat kammottavia.16,6 miljoonaa ihmistä on todennetusti saanut tartunnan (kuinkahan moni testaamaton lisäksi?) ja yli 600 000 ihmistä on kuollut. Pöyristyttäviä lukuja! Pahimmalta tuntuu se, että ainakin Yhdysvalloissa ja Brasiliassa tartuntoja olisi voitu ehkäistä tehokkaammin, jos maan johto olisi ottanut asian vakavasti. Eikä päämiehiä taida haitata, että satojatuhansia kansalaisia on kuollut "turhaan" heidän vastuuttomuutensa seurauksena. Ruotsi on lisäksi oma lukunsa. Siellä ilmeisesti kaikki päätökset ovat yhden ihmisen varassa, ja tämä vallankäyttäjä on edelleen sitä mieltä, että heidän strategiansa on oikea. Siellä ei edelleenkään katsota tarpeelliseksi edes sitä, että matkoilta palaavat ihmiset olisivat palattuaan karanteenissa. Moni maa ei uskalla ottaa ruotsalaisia vastaan, koska he ovat tartuntariski muille. Silti kuulemma esim. Turussa on Turun linnassa ja muissa turistikohteissa suorastaan ruuhkaa riikinruotsia puhuvista vierailijoista. Ei liene väliä sillä, onko puhujalla suomalaiset juuret ja mökki täällä jolloin lomailu Suomessa on laillista, jos ilman karanteenia tulee suomalaisten keskelle aivan toisenlaisesta virustilanteesta. Minäkin tapasin erään ystävän, joka oli ollut Tukholmassa sukuloimassa kesäkuun loppupuolella, mutta hän sanoi olleensa karanteenissa pari viikkoa paluunsa jälkeen.

Asiantuntijat spekuloivat koronan toisen aallon todennäköisyydestä. Tartunnat ovat alkaneet monissa Euroopan maissa nousta, kun rajoituksia on höllennetty tai poistettu. Niinpä mielipiteet ovat yhä enemmän sillä kannalla, että toinen aalto on todennäköinen, kun koulut alkavat ja ihmiset palaavat työpaikoilleen. Jotkut voivat jatkaa etätöissä, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Koulut joka tapauksessa aloittavat lähiopetuksessa. Minun osakseni tulee kulkeminen kahden eri rakennuksen välillä opettamassa 12 - 14 ryhmää eli ehkä noin 140 oppilasta. Väistötilat ovat avokonttorissa, jossa ilmastointi on kaikkien yhteinen. Kieltämättä pelottaa aika lailla.

Jos voisin, muuttaisin kaikkien suomalaisten asennoitumisen koronaan vastuulliseksi. Yhteisvoimin onnistuttiin ensimmäisen aallon suhteen, jospa myös toisen, joka voi olla paljon pahempi. Jos pitäisimme itsestämme ja toisistamme huolta ja hyödyntäisimme kaiken sen tiedon ja taidon, joka "harjoitusvaiheessa" keväällä opittiin. Jos saataisiin jäljitettyä kaikki tartunnat ja karanteenin avulla estettyä laajamittainen leviäminen.

Talouselämä on sitten oma lukunsa, ja sekin vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään. Pelkään pahoin, että koko maailmantalous romahtaa. Miten siihen voisi valmistautua vai voiko mitenkään? Siihen kysymykseen minulla ei ole vastausta. Onko jollakin muulla?  

 

perjantai, 10. heinäkuu 2020

Lupiinit

Lupiinit ovat koristaneet tienvarsia vuosikymmeniä - vuosi vuodelta yhä laajemmin. Nyt meille on kerrottu, että se on vaarallinen vieraslaji, joka vie elintilan muilta niittykasveilta ja levittäytyy armotta aina vain uusille alueille. Viime vuonna julistettiin, että kaikkien pitäisi ryhtyä yhteisesti torjumaan lupiinia juurimalla irti tai tuhoamalla kasvit ennen kuin se ehtii siementää. Kompostistakin se jatkaa voittokulkuaan, joten se pitäisi todella tuhota.

Niin kauniita kuin lupiinipientareet kesällä ovatkin, huoli on aiheellinen. Mökkipaikkakunnalla erästä peltoa vuosia havainnoituani huomasin viime kesänä, että lupiini oli tien pientareelta levinnyt eteenpäin ja valloittanut pellon jo puoliväliin saakka. Ja koko maantien laita oli iloisen kirjavaa lupiinitiheikköä.

Ihmettelen, ettei poistokehotusta ole tienpidossa noudatettu juuri missään eikä torjuntatoimia ole näkyvissä. Alkukesällä lupiinit kukoistivat kaikkialla, ja nyt siemenet ovat valmiita levittäytymään yhä uusille alueille. Olisi luullut, että pientareet olisi tehokkaasti niitetty muutamaan kertaan ennen lupiinien kukkimista. Kuitenkin näin ensimmäisen niittotraktorin vasta viime maanantaina mökille tullessamme. Valitettavasti lupiinit ovat jo kukkineet, ja nyt traktori niitti muita, hennompia kukkasia tienposkesta. Tätä rataa muutaman vuoden kuluttua pientareet kasvavat todellakin pelkkää lupiinia.

Toki päätin itsekin toimia. Viimeksi mökillä ollessa nyhdin kaikki tontillamme kasvavat lupiinit pois ja pakkasin mustaan jätesäkkiin, jonka jätin helteeseen mätänemään. Kuulemma se on ainoa keino päästä niistä eroon. Ja koska kasvi oli levittäytynyt tonttimme ulkopuolellekin (tai sieltä meille) eli naapurin pellon pientareelle, poistin sieltäkin kaikki meidän mökkitontin rajan tuntumassa olleet yksilöt, samaan säkkiin vain! Ensi kesänä näen, tehosiko tämä toimenpide mitenkään. 
 

Mökillämme on vuosikymmeniä kasvanut muutamia lupiineja puuvajan seinustalla. Isäni ne sinne istutti silloin, kun lupiinia pidettiin vain komeana puutarhakasvina. Tähän asti on näyttänyt siltä, ettei se siitä leviäkään mihinkään. Nyt kuitenkin toisaalle oli tullut esiintymä, pellon suunnalta. Ehkä maantien lupiinit ovat lähteneet lähestymään meitä. Komea kasvihan se on, mutta huonotapainen. Emme ota vastaan yli rajan.

Jospa viriäisi yhteistoimintaa kaikkialla Suomessa samalla tavalla kuin jättipalsamiakin vastaan ja saataisiin lupiinit rajattua takaisin puutarhoihin valvovien silmien alle.

 

torstai, 9. heinäkuu 2020

Kysymisen vaikeus

 

Olen viime vuosina usein kiinnittänyt huomiota toimittajien kysymyksenasetteluun haastattelutilanteissa. Minua ärsyttää, että haastateltavalle syötetään vastaus jo kysymyksessä. Juuri äsken radiossa kysyttiin: ”Kuinka harmillista tämä on?” Vastaaja voi vastata vain: ”No, onhan se harmillista.” Erittäin usein kysytään myös tyyliin ”Kuinka pahalta sinusta tuntui, kun läheisesi kuoli?” ”Kuinka tyytyväinen olit siitä, että voitit kisan?” Vastaus on aina laimea: No, pahaltahan se tuntui. / Kyllähän se tuntui tosi pahalta. Juu, olin tyyväinen. / Totta kai olin tyytyväinen.

 

Miksi ei voisi antaa vastaajalle tilaisuutta määritellä itse tuntemuksiaan? Miltä teistä tuntui, kun kuulitte voittaneenne kisan? Millaisia ajatuksia läheisesi kuolema toi mieleesi? Luulisi, että tällainen perusasia olisi opetettu jo toimittajan uran alkumetreillä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että päinvastaiseen suuntaan ollaan menossa ja johdattelevat kysymykset ovat yhä yleisempiä.

 

keskiviikko, 8. heinäkuu 2020

Etäherättäjäjuhlilla

Kesän kohokohta ja samalla käännekohta loppupuolta kohti ovat herättäjäjuhlat heinäkuun alussa. Matka kulloisellekin paikkakunnalle on kuin pieni pyhiinvaellus. Juhlilla on mahtavaa veisata yhdessä kymmenientuhansien muiden kanssa, kuunnella seurapuheita ja tavata ystäviä. Samalla tulee nähtyä kotimaata eri puolilta. 
 

Tänä vuonna ei koronan vuoksi saanut kokoontua suurin joukoin. Niinpä Herättäjä-yhdistys päätti järjestää juhlat etänä. Seurat nauhoitettiin pienissä porukoissa eri puolilla Suomea etukäteen ja julkaistiin juhlien nettisivuilla normaalin juhla-aikataulun mukaan: veisuut, iltaseurat, aamuseurat, vuoroveisuut, raamattutunti, päiväseurat... Ohjelmahan on pääpiirteissään aina sama. Oli hienoa saada olla seuroissa samaan aikaan kaikkien muiden kanssa, vaikkakaan emme voineet olla samassa paikassa. Mahtava ponnistus pieneltä yhdistykseltä saada homma toimimaan. Kaiken lisäksi toimi körttiradio torstaista sunnuntaihin asti kaiken aikaa siten, että seurojen väliaikoina tuli haastatteluja, musiikkia ja jutustelua körttihengessä. Loistavaa!
 

Olisin toivonut voivani keskittyä juhliin ihan kunnolla niin kuin tavallisesti, mutta tällä kertaa se ei ihan onnistunut, vaan olin ensin maalla, sitten matkalla ja lopulta kotosalla. Sain kuunneltua suurimman osan ohjelmasta. Osa niistä, jotka jäivät väliin, on edelleen kuunneltavissa netissä, joten palaan niihin myöhemmin.

 

Nämä olivat minulle 46:nnet herättäjäjuhlat. Ensimmäistä kertaa olin (kuulemma) juhlilla vuonna 1970 Saarijärvellä äidin ja äidinäidin kanssa. Omat muistikuvat alkavat vuodesta 1974. Monenlaisia muistoja onkin kertynyt vuosien mittaan. Aika monet muistot myöskin yhdistyvät toisiinsa, koska puitteet ovat usein niin samanlaiset. Jotakin pientä erityistä on jäänyt kuitenkin mieleen useimmilta juhlilta. Nuorena tuli porukalla telttailtua, yksin kulkiessa yhteismajoitus aamuvirkkuine mummoineen tuli tutuksi, mummobussit samoin. Viime vuosina olemme kulkeneet pääasiassa Armaani kanssa - minä juhlille, hän lähistön golfkentille☺️. 
 

Tämän vuoden etäherättäjäjuhlien kohokohta minulle olivat päätösseurat. Puheet ja virret olivat hyvin koskettavia. Seurat (ja koko juhlat) löytyvät osoitteesta www.herattajajuhlat.fi. Suosittelen!

 

keskiviikko, 8. heinäkuu 2020

Saunailtaa muistelemassa

 

Eilen meillä oli mökillä saunailta. Päivä oli ollut kuurosateinen ja viileä. Välillä satoi rankasti, välillä tihkuttaen. Niinpä kävimmekin iltapäivällä ostosreissulla sahalla ja ruokakaupassa.

 

Illaksi tuuli tyyntyi ja sateeseen tuli tauko. Juuri sopivasti saunomista ajatellen. Armaani lämmitti saunan, ja pääsimme sinne poutahetkellä, tuulenkin tyynnyttyä. Kyllä oli mukavaa kylpeä taas omassa mökkisaunassa! Uimavedet ovat jäähtyneet viileiksi, mutta kävin kuitenkin kerran uimassakin.

 

Saunomisen lomassa ja jälkeen istuimme kuistilla katselemassa järvelle. Ensin ohitsemme lipui joutsenperhe, edellä iskä tai äiskä, sitten neljä jo aika isoa poikasta ja lopuksi toinen vanhemmista. Ylväästi ne ohittivat meidät aivan laiturin edestä. Juttelin niille, mutta ne eivät reagoineet mitenkään. 

 

Vähän myöhemmin kaksi lintua kiisi hurjaa vauhtia aivan vedenrajassa ja pysähtyi sitten äkisti. Tähysteltyäni hetken huomasin, että siinä olikin kokonainen kuikkaperhe: neljä jäsentä,  joista ei erottanut, olivatko jotkut vielä poikasia. Ne jäivät soutelemaan järvenselälle.

 

Myöhemmin meidät ohitti vielä orava, joka viipotti maata pitkin sellaista vauhtia, että piti olla tarkkana nähdäkseen, mikä se oli. Pikkulintujen poikaset ovat vaarassa sen pedon ollessa lähistöllä. 

 

Kirjoitan tätä samaisella kuistilla aamuauringon paisteessa. Nyt laiturille istahti pieni naurulokki. Aiemmin kesällä siinä pitivät majaa kalalokit poikasineen. Oli aina tultuamme pitkä keskustelu ennen kuin ne antoivat periksi sille, että me ihmiset nyt käytämme tätä laituria. Taitaa olla poikanen tuokin, sillä se alkoi valittaa, ja kauempaa pellon suunnalta sille vastattiin. Olisiko pienellä nälkä mutta ei vielä kalastustaitoa? Valitus yltyy, ja nyt kaartelee isompi  lintu järven yllä. Poikanen ojentelee kaulaansa. Ehkä se osaa jo nappailla hyönteisiä suuhunsa.

 

Eilen saunaillan edetessä alkoi sataa uudelleen, useita kertoja. Oli hauskan näköistä katsella pisaroiden tanssia järven pinnassa.

 

Nyt kalalokit alkoivat lennellä ympäriinsä ja mekastaa kovasti naapurin laiturin suunnassa. Meidän laiturilla istuksivaan yksilöön ei kukaan ole kiinnittänyt mitään huomiota. Ei ole myöskään emoa ilmaantunut paikalle. Rantakalliolla pyrähtelee linjakas pieni lintu silloin tällöin. Olisikohan se pajulintu? Ja nyt pikku naurulokki otti mukavan lepoasennon ja jäi laiturille olemaan. Siinä on hyvä olla aamuauringossa, minäkin sen tiedän, sillä istuskelin siinä tovin ennen kuin nousin tänne terassille. Aurinko helottaa pitkästä aikaa täydeltä terältä ja osuu hyvin juuri laiturille. 

 

Muutama hyttynen on tähän ilmaantunut kaveriksi (lyhytikäiseksi, sillä niiden kanssa en kaveeraa), mutta eivät ne paljon haittaa. Niitä ei viime päivinä ole ollut lainkaan, koska on tuullut myrskyisästi ja satanut vähän väliä. 

 

Aamuhetki kullan kallis, opetettiin minulle pienenä. Täällä mökillä nautin erityisesti siitä, kun aurinkoisina aamuina saan istua laiturilla kimmeltävässä aamuauringossa tai täällä kuistilla katsellen luontoa ympärilläni. Saunassakin on vielä lempeää lämpöä (ja pesuvettä). Aamu-uinti kruunaa kaiken, ellei vesi ole niin viileää kuin nyt. 

 

Kas, pari rastasta kävi minua katsomassa. Ne taitavat odottaa rantatörmän mustikoiden kypsymistä yhtä innokkaasti kuin minäkin. Eivät kylläkään ehdi meille kypsyä.

 

Nyt pieni lokki sai tarpeekseen yksin huutelusta. Se levitti siipensä ja lähti. Ilmassa käy aikamoinen keskustelu lokkiparven kesken. Saaneeko opastusta vai kertoneeko omista näkemyksistään? 
 

---

 

Kirjoitin alkuosan aamulla kahdeksan maissa. Oli kaunis aamupäivä. Nyt kello on vähän yli yksi ja alkoi sataa ravakasti. Kävin tässä välissä pesemässä laiturin lokkivieraan jäljiltä. Nyt sade huuhtelee vielä. 
 

Näin äsken myös kurkipariskunnan, joka arvokkaasti asteli naapurin kaurahalmeessa.
 

Suomen kesäsää on vaihteleva - tämä viikko on erinomainen osoitus siitä. Sateet ja auringonpaiste vaihtelevat yllättävän nopeasti. Onneksi saunoa voi säässä kuin säässä, ja saunan kuistilla on katto pään päällä. Talven sähkösaunomiset eivät vedä vertoja kesäiselle mökkirannalle.