Angelina Jolie oli leikkauttanut molemmat rintansa pois saatuaan tietää, että hänellä on rintasyöpää aiheuttava  geenivirhe, jonka aiheuttamaan tautiin hänen äitinsäkin kuoli. Minulla on suuri riski sairastua Alzheimerin tautiin - itse asiassa luulen, että se on jo alkanut - mutta ei taida olla mitään, minkä voisi leikata pois taudin estämiseksi. Geeniterapiaakaan ei vielä ole. Toivottavasti pian keksitään, kuinka tautia voitaisiin ehkäistä, sillä siihen sairastuu tätä nykyä valtavan iso joukko ihmisiä vuosittain. Ehkä ennenkin sairastui, mutta taudilla ei ollut nimeä. Vanhat vain "hourailivat" tai heiltä oli muisti mennyt. Moni ei myöskään elänyt niin vanhaksi, että olisi ennättänyt sairastua.

Minun suvussani äidillä on diagnoosi, ja hänen äitinsä ja tätinsä sairastivat aikanaan ihan samaa. Isällänikin on A-diagnoosi. Hänen isoäidistään kuulin vastikään, ettei hän tuntenut enää lähisukulaisiaan kahdeksankymppisenä. Sama tauti varmaankin.

On kauheaa, jos tauti alkaa kovin nuorena. Sen estämiseksi kehotetaan elämään terveellisesti, liikkumaan paljon ja pitämään kolesterolin alhaisena. Myöhäistä. Suurin syy omille oireilleni on 15 vuotta jatkunut ylenmääräinen työstressi - työtä tauotta ilman välitunteja ja hengähdyshetkiä, usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ei aikaa levolle eikä liikunnalle. Lääkäri jo silloin varoitti ja sanoi, etteivät aiheutuneet solutason vauriot korjaannu. Ei oikein ollut kuitenkaan mitään tehtävissä. Nyt asiat ovat paremmin, kun aikatauluja on korjattu ja työnkuvani on ollut tänä vuonna erilainen. Ensi vuotta jo vähän kyllä pelkään... 

On pelottavaa, että vastikään tapahtuneet asiat saattavat pyyhkiytyä mielestä ihan täydellisesti. Olen joutunut kiusallisiin tilanteisiin, kun en ole muistanut ollenkaan jotakin tapausta tai jotakin tärkeää, mitä kollega on kertonut mutta en ole ennättänyt kirjoittaa muistiin. Olen koko ajan huolissani. 

Kaksi vuotta sitten kävin testeissä, mutta silloin ei vielä A-tautia voitu todeta. Kuinkahan nyt kävisi? Testejä ei voi tehdä liian usein, koska niissä tapahtuu oppimista. Lisäksi ne ovat pääasiassa verbaalisia, mikä on työnkin takia vahvin alueeni. Pystyn selviytymään keskivertoihmistä paremmin, koska osaan käyttää tiettyjä muististrategioita. Kunpa olisi yksinkertainen verikoe tms., jolla taudin voisi havaita. 

Mitähän tapahtuisi, jos nyt saisin diagnoosin? Missä vaiheessa pääsisin eläkkeelle? Osaisinko edes sitten muuttaa elämäntapojani terveellisemmiksi? Kestäisivätkö ihmissuhteet? Löytyisikö hoitopaikkaa? Kuka huolehtisi vanhemmistani?

Toisaalta voi ajatella niinkin, että olen jos saanut elää aika pitkään ja kokea yhtä ja toista. Voisin olla kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Monen elämä on ollut lyhyempi ja rajoitetumpi. Turha olisi haikailla sellaista, mitä ei koskaan tullut. 

 Parasta olla kiitollinen tästä päivästä ja toivoa, että huominenkin on vielä hyvä.