Suvivirsi on veisattu (vain kaksi säkeistöä tänä vuonna, jo on vaarallinen laulu!) ja koulun ovi jo melkein suljettu. Huominen vielä menee töissä. 

Kävimme tänään maalla. Ruisrääkkä äänteli (en ihan osaa sanoa lauluksi), syreenit kukkivat, tienvarren lupiinit melkein. Kesä on. Aurinkokin näyttäytyi, vaikka hiukan viileää olikin.

Lähdin lenkille. Pellolla näkyi musta mytty. Kun tulin lähemmäksi, se liikahti, ja tunnistin sen kissaksi. Kiersin tietä pellon toiselle puolelle, jolloin kissa lähti tulemaan minua kohti. Kun se pysähtyi, kutsuin sitä: kss kss, jolloin se alkoi juosta minua kohti. Huomasin, ettei se ei ollutkaan ihan musta, vaan sillä oli kaksi keltaista raitaa selässä. Tultuaan tielle se naukaisi ja lähti kulkemaan mukanani samaa matkaa mutta tien toista laitaa. Juttelin sille ja se vastaili naukuen. Tuntui mukavalta lenkkikaverilta! Kun tulimme läheisen talon kohdalle, se pysähtyi. Jatkaessani matkaa se kääntyi pihatielle ja meni menojaan. Taisi olla sen koti. Palatessani näin sen loikovan talon pihassa. Ehkä se olisikin kutsunut minua käymään, sillä kun  tuntui olevan niin paljon asiaa.     

Palasimme takaisin kaupunkiin kiertokautta ajellen pienia mutkaisia teitä sivukylien kautta. Välillä tie seuraili jokiuomaa, välillä ajeltiin vehreiden peltojen keskellä. Kaunista ja kesäistä.