Vietin talviloman ekumeenisella pyhiinvaelluksella Roomassa. Nyt tunnen syvää kiitollisuutta siitä - reissu ylitti kaikki odotukseni ja oli todellinen hengähdystauko rankan arjen keskellä. Sain viimein nähdä Rooman - toinen toistaan upeammat kirkot, antiikin rakennusten rauniot, Vatikaanin ja paavin, renessanssitalot ja -aukiot, Tiber-joen (nykyisin Tevere), italialaisen elämänmenon. Matkanjohtajina ja -oppaina olivat papit luterilaisesta, ortodoksisesta ja katolisesta kirkosta sekä radion musiikkitoimittaja. Kaiken silmiähivelevän kirkkotaiteen lisäksi saimme kuunnella iltaisin taivaallista musiikkia renessanssin ja barokin ajalta. Paastonajasta huolimatta söimme erittäin hyvin ("matkalla ei tarvitse paastota") ja tutustuimme siten italialaiseen keittöön. Antipasto, pasta, pääruoka, salaatti, jälkiruoka, kahvi, digestiivi...

Ohjelman ja vetäjien lisäksi suuri kiitollisuudenaihe olivat kanssavaeltajat. Kerrassaan mainio porukka, josta taisin saada pari oikeaa uutta ystävääkin. Kävellessä syntyi syvällisiä keskusteluja, sattuipa kuka tahansa viereen askeltamaan. Yllättäen oli myös monta, joilla oli sama elämäntilanne kaukana asuvan äidin hoivaajana, ja sain vertaistukea ja hyviä neuvoja! Toisaalta matkallaolo etäännytti sopivasti oman elämän raskaista asioista, enkä äidinkään olosta hermoillut ollenkaan, sillä tiesin veljien huolehtivan äidistä ja matkan ajalle osuneesta äidin muutosta toiseen asuntoon. En tosin ollut osannut arvata, että vanhempien asunnon myyntikin osuisi samaan saumaan, mutta veljet hoitelivat sitäkin asiaa poissa ollessani.

Asuimme Roomassa birgittalaissisarten vierastalossa keskellä kaupunkia. Lähes kaikki tärkeät paikat olivat kävelyetäisyydellä majapaikastamme, ei olisi voinut parempaa sijaintia toivoa. Kävimme myös Villa Lantessa, josta oli huikeat näköalat kaupunkiin. Vierastalon kappeli oli iltaisin kokoontumispaikkamme ja siellä pidettiin myös omat messumme.

Paljon jäi sulateltavaa, ja valokuvia pitää tutkia ajan kanssa (milloinkahan ehtisin...), jotta muistuisi mieleen, mistä kirkosta mikin kuva on otettu. Näimme nimittäin päivittäin 3 - 4 kirkkoa, ja muistikuvissa ne menevät sekaisin. Paljon esiteltiin myös pyhäinjäännöksiä, ja kuulimme mitä erikoisimpia tarinoita Rooman menneisyydestä ja kirkon historian ajalta. 

Loisteliaat kirkot saivat myös mietteliäiksi, kun ryhtyi ajattelemaan, mitä kaiken rakentaminen ja ylläpitäminen on maksanut ja maksaa. Toinen, varsin surullinen mietiskelyn aihe olivat turvatarkastukset, jotka piti läpäistä päästäkseen tunnetuimpiin, suurimpiin kirkkoihin. Ymmärrettävää tässä maailmantilanteessa, mutta hyvin, hyvin surullista.

Paavikin tuli nähtyä pariinkin otteeseen: ensin tiistaina paavin yleisvastaanotolla, johon meillä oli liput, ja toisen kerran sunnuntaina, kun paavi puoliltapäivin piti puheen ja Angelus-rukouksen paavin palatsin ikkunasta. Valitettavasti en saanut puheesta kovin paljon selvää, sillä hän puhui italiaksi. Näki selvästi, miten suuri idoli paavi katolilaisille on. Heti kun hän näyttäytyi, kansa alkoi hurrata ja huutaa. Monet olivat valmistautuneet banderollein, joita he paaville näyttivät. Paikalla oli pyhiinvaeltajaporukoiden lisäksi mm. opiskelijoita eri oppilaitoksista. Ennen yleisvastaanottoa paavi huristeli valkoisella papamobiililla kaksi kertaa Pietarinkirkon aukion ympäri. Autoon oli kiinnitetty kamera, joka näytti lähikuvaa paavista kahdelta valkokankaalta. Nuoriso huusi rytmikkäästi: "Fran-cis-cus, Fran-cis-cus!" 

Toivon, että lähipäivinä ennättäisin hetkeksi pysähtyä miettimään matkan hengellistä antia. Tähän mennessä siihen ei ole ollut mahdollisuutta, sillä työt vievät päivistä kaiken ajan, ja viikonloppu meni äidin luona  katsomassa hänen uutta kotiaan ja vanhempien entisessä kodissa tyhjentämässä sitä tavaroista. Sitä hommaa pitäisi jatkaa heti kun mahdollista, sillä asunto on nyt myynnissä.

Mitä konkreettista jäi matkasta muistoksi? Paljon valokuvia, muutamia postikortteja, pyhiinvaeltajan tau-risti kaulaan sekä rukousnauha, jonka käyttöä meille selitettiin ja joka siunattiin ennen käyttöä. Mielenkiintoista. Kaupoissa en juuri käynyt paitsi ostamassa iltapalaa niiksi illoiksi, jolloin olin majapaikassa. Niinpä ei ollut kovin kummoisia tuliaisiakaan mukana. Armaalleni toin trappistiluostarista olutta, likööriä ja tummaa suklaata, äidille suklaata ja keksejä. Itselleni jäi muistoksi aika vaillinainen matkapäiväkirja, pyhiinvaeltajan opas, postikorttikuvia sekä risti ja rukousnauha. Se riittää. Lisäksi hienoja muistoja kohtaamisista, keskusteluista ja nähdyistä kohteista.