Viime aikoina on tullut liikututtua useamman kerran. Kiire on verottanut ajattelutoimintaa, mutta silti on ollut pieniä hetkiä, jotak ovat tuoneet tipan linssiin ja koskettaneet. 

Ensimmäinen osui kauneimmissa joululauluissa. Tutut laulut usein tuovat jonkin unohtuneen muiston mieleen tai koskettavat jotakin syvää sielun säveltä. Tällä kertaa se oli Sydämeeni joulun teen -laulun kohta "kynttilät ja kultanauhat" - sniif. Tilaisuus loppui myös vaikuttavaan kynttilänliekin leviämiseen tuohuksesta toiseen yleisön joukossa Maa on niin kaunis -laulun aikana. 

Itsenäisyyspäivä on ollut minulle aina tärkeä. Muistan ukkejani, jotka urheasti lähtivät puolustamaan isänmaata. Moolempien henki säilyi, mutta toinen menetti kotikontunsa, toinen terveytensä. Ehkä suvun muistojen ansioista itsenäisyyspäivän musiikki liikuttaa aina. Tällä kertaa kuuntelin juhlakonsertin Tampereelta vasta viikkoa myöhemmin, mutta sen tekstit ja musiikit olivat vaikuttavia. Turha moittia synkistelystä - arvokashan se oli ja suomalaiseen mentaliteettiin sopiva.

Viimeisin liikuttava hetki oli se, kun eräässä ryhmässä rukoilimme. Se tuntui ihan sanomattoman hyvältä. Minulla on varmaan rukousvajausta, kun ei ole mitään omaa ryhmää, jossa jollakin tavalla toteutuisi hengellinen matkakumppanuus. 

Ihan turhaan usein nolottaa, jos tulee liikututtua, varsinkin toisten läsnäollessa. Miksei saisi? Tunteet kuuluvat elämään, ja liikutus on oikeastaan aika onnellinen tunne, sillä silloin jokin koskettaa. Joskus myös ihan harmittaa, kun joutuu nipistämään itseään salaa saadakseen liikutuksen tiehensä, kun se yllättää sopimattomalla hetkellä. Tekisi mieli mennä piiloon ja kokea pohjia myöten se liikuttanut asia. Kesken työpäivän tai vaikkapa tärkeän neuvottelun (kuten tänään)  tunne on kuitenkin hätistettävä pois. Ammatti-ihmisenä toimiessa on kyettävä siirtämään omat tunteet syrjään. Vielä vahvemmin sitä joutuvat opettelemaan papit ja muut ihmisten murheita kuuntelevat. Siinä myös yksi syy, miksi minä jätin haaveet teologin urasta. Kaikissa tilanteissa ei voi aina ottaa kirjaimellisesti meidän Herramme kehotusta: "Itkekää itkevien kanssa."