Yksi tämän vuoden päätavoittteistani on työhuoneen kaaoksen taltuttaminen. Arkistoihini menosssa olevat lehtileikkeet, valokuvat, vanhat kokeet, lukemattomat lehdet ja kirjat sekä epämääräiset  muut tavarat ovat vallanneet työhuoneeni - itse asiassa en edes saanut sitä muuton jälkeen hyvään järjestykseen, kun tavaraa on liikaa ja lisää kertyy kaiken aikaa - ja rasittavat mieltäni päivittäin. Onneksi olen kyennyt Armaani vaatimuksesta rajaamaan kaaoksen pääasiassa työhuoneeni seinien sisäpuolelle, mutta ymmärrän hyvin, miten järkyttävältä tämä näyttää järjestelmällisemmästä henkilöstä. Kaaos myös rasittaa omaa mieltäni ja aiheuttaa epäviihtyvyyttä.

Niinpä vallan riemastuin, kun kirjakaupassa osui ennen joulua silmiini Anne te Velde-Luoman kirja

Kaaoksen kesyttäjä - tavarat, paperit ja aika haltuun (Avain 2010). Sehän oli kuin tehty minulle!

Aloitin lukemisen tämän vuoden puolella ja etenin hitaasti, tunnustellen. Mitä pidemmälle pääsin, sitä iloisemmaksi tulin. Kirja on todella käytännöllinen, viisas ja rohkaiseva, suorastaan armollinen. Siinä kehotetaan etenemään pienin askelin ja annetaan käytännöllisiä vinkkejä toteutuksesta. Kirjoittaja suhtautuu ystävällisesti kaaoksensa kanssa kamppailevaan kanssaihmiseen. Jippii, tällaista juuri tarvitsen tuekseni!

Kirjassa puhutaan tavaramäärän aiheuttamasta ylikuormituksesta mutta yhtä lailla myös ajankäytön ongelmista, priorisoimisesta ja oikeasti inspiroivien asioiden löytämisestä. Hyvä ohje minulle on esimerkiksi se, että pitää lähteä liikkeelle kiinnostavimmasta, innostavimmasta tehtävästä. MInä olen aina aloittanut toisesta päästä, ja todella tärkeille asioille ei olekaan riittänyt aikaa. Olen sen sijaan ikävystynyt ja turhautunut tyhjänpäiväisten tekemisten suossa.

Nyt aion jatkaa entistä määrätietoisemmin työhuoneprojektiani kirjan antamien suuntaviivojen mukaan. Sopivasti on alkamassa myös paastonaika, jota minulla on ollut tapana viettää teemalla "seitsemän vapaata viikkoa". Yleensä olen tehnyt karkkilakon, ja sen on useimmiten pitänyt hyvin. Nyt päätän yrittää sen lisäksi minulle monin verroin vaikeampaa: seitsemän viikkoa ilman iltapäivälehtien nettilehtiä. Se tulee olemaan erittäin haasteellista, mutta aion yrittää. Pitäisiköhän vielä asettaa sakko jokaisesta lankeemuksesta? Euro yhteisvastuukeräykseeen? Vapautuvaa aikaa en halua käyttää muilla sivustoilla surffailuun vaan kirjojen lukemiseen ja toivottavasti hiljentymiseen.

Paastotessa ei saisi asiasta julkisesti kuuluttaa, mutta minä haluan niin kovasti onnistua tässä nettilehtiboikotissani, että kerron sen kaikille teille lukijoille. On nolompaa epäonnistua, jos joutuu kyseenalaiseen valoon bloginsa lukijoiden silmissä... Kiitos mahdollisesta kannustuksesta!