Kävimme tänään Hämeenlinnan keskustassa harrastamassa kulttuuria. Samalla tuli tehtyä uusia havaintoja eilisten mutinoiden täydennykseksi.

Ensinnäkin: kyllä löytyi myös pieniä liikkeitä vielä keskustan alueelta. Ihastuin miestenvaateliikkeen nimeen: Valiomies. Siinä napakka, suomalainen nimi! Harmi että olimme liikkeellä niin myöhään, että kauppa oli kiinni. Muuten olisin astunut sisään ja vienyt Armaani mukanani - hän kun suhtautuu kovin vastahakoisesti vaateostoksiin. Samoilla nurkilla oli myös muutama perinteisen oloinen naisten muotiliike sekä Marimekko. Ehkä löytyisi muitakin kiinnostavia liikkeitä, jos olisi aikaa etsiä. 

Kävimme Hämeenlinnan taidemuseossa katsomassa Vexi Salmen taidekokoelman näyttelyä. Se oli hyvin kiinnostava. Saksalaista ekspresionismia viime vuosisadan alkupuolelta, 60- ja 70-lukujen suomalaista konstruktivismia sekä jonkin verran nykytaidetta. Kyllä kannatti! Jos omalle seinälle saisin yhden maalauksen sieltä valita, niin se olisi Tapani Raittilan töistä toinen. Pidin myös siitä, että seinillä oli Vexi Salmen kommentteja teoksista ja hänen omasta taideharrastuksestaan. Ne tekivät näyttelystä hyvin sympaattisen.

Saman tien vierailimme myös Sibeliuksen syntymäkodissa, joka on aivan ydinkeskustassa. Vanha puutalo oli säilytetty keskellä uusia, ehkä 60-luvulla rakennettuja liiketaloja. Hienoa, että täällä on ymmärretty vanhan arvo eikä ole revitty kaikkea vanhaa maan tasalle niin kuin esimerkiksi Jyväskylässä ja Helsingissä. Puutaloja on keskustassa enemmänkin. Toinen yleisölle avoin museotila on Palanderin talo, joka muistuttaa interiööriltään Sibeliuksen kotia.

Laurellin kahvilassa kävimme vielä juomassa leivoskahvit. Paikka vaikuttaa hyvin suositulta. Varttuneempaa väkeä oli paljon kahvittelemassa. Lehteilin siellä myös paikallislehteä ja havaitsin, että monenlaista kulttuuriohjelmaakin täällä on tarjolla. Vireä pikkukaupunki ilmeisesti.