Pihamaa on kovin syksyinen. Omenapuusta ovat lehdet pudonneet - ja Armaani on ne puhaltanut pois näkyvistä.Ruoho on leikattu viimeisen kerran. Laventelit on istutettu maahan, toinen kukkapenkkiin vanhan raihnaan laventelin kaveriksi, toinen kasvimaan reunaan odottelemaan kevättä ja uutta sijoitusta. Maa-artisokankukatkin ovat kellastuneet ja pian pitäisi sato kerätä talteen - tai jättää talveksi maahan. Kukkalaatikoihin on istutettu kanervat petunioiden sijaan. Miljoonakelloamppeli on siirretty terassille.

Sepelkyyhkypari pani kampsut kasaan viikko sitten ja lähti muuttomatkalle. Aikoivat palata keväällä taas. Mustarastaat hypeltävät edelleen pensaissa ja ovat ilmeiseti päättäneet jäädä tänne seuraavaksikin talveksi. Hyvinhän nuo ovat pärjänneet. Oravaa ei ole hetkiin näkynyt. Se varmaan jatkaa varastointipuuhiaan metsässä tai naapuruston pihoilla. Rusakko kävi viimeksi pari viikkoa sitten. Se viihtyi aika kauan, mutta sitten se säntäsi kauhealla vauhdilla kadulle. Odotin kiinnostuneena, mikä sen säikytti. Kissa! Se harmaaraidallinen, joka oikaisee meidän pihan läpi harva se ilta. Kerran se jäi vaanimaan jotakin, ehkä hiirtä, pitkäksi aikaa. Ihailin sen järkkymättömyyttä, kun se liikkumatta odotti ja odotti - ja odotti. Minä väsyin ennen enkä jaksanut tarpeeksi kauan odottaa nähdäkseni, mihin tilanne johtaisi.

Viime yönä oli pakkasta. Illalla näkyi kuuun ympärillä kehä niin kuin usein talvella. Aamuisin on ollut usvaa. Ihan väistämättä on alkanut lehteä hakiessa laulu soida mielessä: "Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin..." Pian syksyn kirpeys vaihtuu toivottavasti talven ihanaan pakkaseen ja lumituiskuun. Tosin ylikuulin bussissa jonkun kertovan kansanennustajan sanoneen, että tänne etelään ei tule lunta ennen kuin joskus joulun jälkeen. Saapa nähdä. Toivottavasti meni ennuste vikaan.