Kevään merkkejä on luonnossa näkyvillä, vaikka viikonlopuksi ennustetaankin talvista säätä ja lunta. 

Omassa pihassa käyskenteli äsken sepelkyyhkypariskunta. Ovat siis palanneet! Ne ovat pesineet lähistöllä edellisinäkin kesinä ja laulelleet pihassa. Nyt olivat vielä hiljaa, katselivat vain minua naapurin varaston katolta, johon tullessani lehahtivat. 

Kevätkukkasten ensimmäiset versot ovat näkyvillä talon itäpäädyssä ja aidan vieressä. Mitähän sieltä nouseekaan? 

Osa nurmikosta on jo paljastunut lumen alta - ne kohdat, joissa on ollut polkuja. Ja ihmeellistä, nyt ovat jo apilat kohonneet esiin uutta pihanurmea aloittamaan. 

Vuorenkilvet oikovat myös lehtiään pihan toisella laidalla. Ne kukoistavat keväällä ja alkukesästä. 

Aurinkokennovalaisimet kuoriutuivat myös esiin hangen alta ja alkoivat heti loistaa. Valoteho on kiiltomadon luokkaa, mutta ovathan ne ihan herttaisia. (Armaani pelasti ne naapurin kaatopaikkakuormasta viime vuonna.) 

Mustarastaspariskunta viipottaa pihassa niin kuin koko talven ajan. Odotan vain, milloin ensi kerran kuulen aamuhämärässä niiden kevätlaulun...  Se on varma kevään alku.