Hienoa, että säät edelleen suosivat pyöräilyä. Töihin on hauska hujauttaa sähköpyörällä, ja samalla saa liikuntaakin. Tänään sain ilokseni olla kotosalla eilisen työpäivän takia, ja niinpä päätin tänään harrastaa liikuntaa pyöräillen (taas yksi syy vältellä kuntosalia, vaikka siellä on kivaa, kunhan saa vain lähdettyä).  

Ensin pyöräilin aamulla kirkkoon. Siitä on tosi kauan, kun olen lähikirkkooni päässyt viimeksi. Ikävästi alkoi sataa juuri kun olin lähdössä, mutta enhän ole sokerista... Matka ei ole kovin pitkä, joten en ollut läpimärkä perille päästessäni. Messu oli kiva ja puhutteleva. Oudoin hetki oli se, kun menin ehtoolliselle ja jäinkin yksin viimeiseen pöytään. Samaan aikan toimittajat tosin nauttivat ehtoollisen kaiteen toisessa päässä, minä olin keskellä. Sitten, pois jo noustuaan, liturgi havahtui ja sanoi: "Ai täällä on vielä yksi!" Sitten sain häneltä kiireisesti sekä leivän että viinin. Kirkkokahveilla tapasin näöltä tutun ihmisen, jolla olikin paljon asioita sydämellään. Oli hyvä hetki keskustella. Kotiin lähtiessä oli sade jo ohi ja saatoin huristella pelkäämättä kastuvani.

Iltapäivällä nousin uudelleen pyörän selkään. Katsoin hiukan pyöräilykarttaa saadakseni inspiraation ajosuunnasta. On hauska ajella ennestään tuntemattomilla seuduilla. Tällä kertaa suuntasin pohjoiseen. Muutaman kerran ajoin eri suuntaan kuin oli tarkoitus ihan siksi, että vielä suuntaa epäröidessäni kiltti autoilija antoi tietä, jolloin toki ajoin sinne, mihin hän oli arvellut minun menevän. Eikä ole niin kauheasti väliä, mitä kautta ajaa, jos ei varsinaisesti edes ole mihinkään menossa!

Lopulta reittini kulki kolmen kaupungin alueella. Oli paikoin oikein kova vastatuuli. Pysähdyin aina välillä katsomaan karttaa osatakseni päättää, mistä kannattaisi mennä. Lopulta ajelin hauskaa järvenrantatietä, jonka varrella pikkuruisilla tonteilla tien ja rannan välissä oli pieniä vanhoja saunoja ja välissä vähän isompia. Joissakin kohti oli enemmän tilaa ja hulppeita omakotitaloja - ja yksi suorastaan palatsin näköinen. Järvimaisema oli tyypillinen suomalainen - silmä lepäsi sitä katsellessa. 

Kerran ajoin pahasti harhaan. Kartta oli loppunut ja käytin puhelimen karttasovellusta. Tulkitsin erään metsäpolun karttaan merkityksi väyläksi ja ajelin sitä reilun kilometrin. Sitten tulin ison talllialueen pihaan, josta en löytänyt läpikulkua. Ei auttanut kuin ajaa sama polkureitti takaisin ja yrittäää löytää uusi kevyen liikenteen väylä. Usean kilometrin kierroksen jälkeen, kun olin jo päättänyt suunnata kotiin päin, havaitsin yllättäin olevani  saman tallin toisella puolella! Olin myös jo lähempänä tuttuja seutuja kuin olin ymmärtänyt.

Yhteensä tänään tuli pyöräiltyä 27 kilometriä. Ihan hyvin. Toivottavasti sää suosii tämänkin viikon ajeluja.