Totesin eilen, että vaikka on millaisia tutkintoja suoritettuna ja kielitaitoakin kohtuullisesti, niin byrokratian kieltä en osaa. Piti täytellä työttömyyskassan ja KELAn lappusia, kun jouduin sairaslomalle kesken vuorotteluvapaan, ja oli vaikea ymmärtää, mitä mihinkin kohtaan olisi laitettava. Onneksi kummassakin paikassa oli ystävällistä puhelinpalveluhenkilökuntaa, jonka kanssa neuvottelemalla asiat selvisivät.  

Eikä se vuorotteluvapaa kahden viikon sairaslomasta kovin paljon hetkahdakaan - yhdeksän vuorokautta omavastuuta, ja sen jälkeen saan  arkipäiviltä KELAn sairaspäivärahaa vuorotteluvapaakorvauksen sijaan. Minun tapauksessani kai viideltä päivältä. Sairaspäiväraha on suurempi kuin vuorottelukorvaus. Jos olisin töissä, sairastaisin täydellä palkalla, joten olen siinä mielessä hyvä työntekijä, että säästän tässä huomattavasti työnantajan varoja. Puhumattakaan sitten, kun joudun toisen leikkauksen takia kuukauden sairaslomalle. Kolmannen  toivon sijoittuvan vasta ensi vuoteen, ettei koko vuorotteluvapaa mene sairastellessa. On tässä kuitenkin se etu, ettei tarvitse tehdä sijaisille tunteja, vastailla sähköposteihin ja olla huolissaan siitä, miten töissä menee, niin kuin tavallisesti sairaslomalla ollessa. Saan olla vapaa kuin taivahan lintunen...

Eilinen ennätyslämmin syyspäivä oli mahtava. Meidän mittarissa oli iltapäivällä lähes 22°C. Olin ensi kertaa liikkeellä leikkauksen jälkeen. Kävin lähikampaamossa pesettämässä hiukset, kun nyt ei saa kasvoja kastella, ja hoitamassa apteekki- ym. asioita. Tuntui mukavalta ja energiseltä. Kyllä tämä tästä...