Syysviikonloppu mökillä on tuottanut mahtavia luontoelämyksiä.

Kun eilen tulimme tänne, tuli pian pimeä. Rannasta kuului pienten laineiden liplatus. Tuoksui sienille ja syksylle. Oli kuulasta, pilvet ohuita ja reikäisiä, tähdet tuikkivat niiden lomasta. 

Yritin aamulla löytää herkkutatteja, kun on kuulemma niin runsas vuosi menossa. Kaksi löysin. Ei oikein vakuuta. Toinen on hyvä, toisen lakki on jo alapuolelta ihan keltainen. Jokohan se on käyttökelvoton? 

Omenapuissa on paljon hedelmiä, mutta ne ovat tavallista pienikokoisempia. Kauniin värisiä ja makuisia kuitenkin. 

Kävin iltapäivällä puolukassa veljenpoikien riemastuttavassa seurassa. Kummipoika 3v. oli reipas ja iloinen, vaikka maasto oli pienikokoiselle varsin vaativaa. Hän tiesi hyvin, että monet sienet ovst myrlkyllisiä ja niihin voi kuolla. Herlkkutatteja etsittiin yhdessä. Syksyisen metsän tuoksu oli kiehtova. Sieniä oli paljon, mutta ei niitä, joita olisimme etsineet. Puolukat loistelivat mättäillä. (Autoruuhka metsätiellä oli hämmästyttävä!) Oli lämmintä ja aurinkoista. Poimuria heilutellessa ja ryteikköjä kolutessa tuli ihan hiki. Hirvikärpäset surisivat korvan vieressä - ötökkäpäähineen ulkopuolella onneksi, vaikka löytyi niitä kotona paidan sisältä useampiakin kaikesta huolimatta. Metsässä on mukava liikkua, vaikkei mitään löytäisikään. 

Illalla tuli taas aikaisin pimeää ja lämpötila laski nopeasti muutamaan asteeseen. Olen saunan jälkeen yrittänyt tähystellä revontulia, mutta ei niitä näy tänäkään iltana, vaikka eilen oli sadan kilometrin päässä näkynyt upeita. Otava ja Pohjantähti näkyvät kirkkaina ja lukuisa määrä muita tähtiä, joista ei kaupungissa ole minkäänlaista havaintoa.