Harmittaa, että ehdotus kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta meni tänään läpi eduskunnassa!

(Laitan kyllä visusti mieleen, mitä kukakin mahdollinen tuleva kansanedustajaehdokas äänesti...)

 

Ilmoittaudun kauppojen sunnuntaiaukiolojen vastustajaksi, koska

1.  myyjien ja kauppiaiden lapsilla on jo nyt liian vähän yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa

2.  toivoisin ihmisten käyttävän pyhäpäivät muuhun kuin shoppailuun

3.  sellaiset lapset säälittävät, joiden vanhemmat eivät keksi mitään muuta yhteistä tekemistä kuin ostoksilla käymisen

   - saman voi tietysti sanoa myös aikuisista, jotka eivät keksi parempaa tekemistä 

4.  varsinkin kauppakeskusten pienissä liikkeissä omistajat joutuvat olemaan aina töissä, varsinkin sunnuntaisin, sillä palkan maksaminen  ulkopuoliselle työntekijälle ei kannata

5.  muistan mukavina lapsuuden pyhäpäivät, jolloin pukeuduttiin pyhävaatteisiin, syötiin pyhäruokaa, tavattiin sukulaisia ja ystäviä, käytiin kirkossa tai kuunneltiin radiokirkkoa, käytiin perheen kanssa retkellä, hiihtämässä tai marjassa, pelattiin lautapelejä vanhempien kanssa tai nämä lukivat meille ääneen... mitä menettävätkään nykyajan piltit,  jos kassakoneiden kilkatus on heidän muistikuvansa lapsuuden pyhäpäivistä!

 

Ymmärrän

1. sen, että opiskelijat tekevät mielellään sunnuntaitöitä korotetun liksan takia, MUTTA he voivat työskennellä niissä liikkeissä, jotka nykyisinkin voivat olla sunnuntaisin auki

2. sen että kauppiaat haluavat puristaa ihmisistä vielä lisää rahaa omaan kassaansa, MUTTA oikeasti myynti vain jakautuu useammalle päivälle

Kaiken lisäksi toivon, että kuluttaminen elämäntapana jäisi viime vuosikymmenten hullutukseksi, ja ihmiset suurin joukoin tajuaisivat taas tärkeämpien asioiden arvon: ystävyyden, sukulaissuhteiden, luonnon, henkisen tasapainon, hyvän kirjallisuuden, oman luovuuden, perheen yhteisten tekemisen, hengellisten asioiden, hiljaisuuden...  

Tärkeimmille asioille pitää elämässä olla eniten aikaa!