Tapaninpäivänä sattui erikoinen tapaus. Istuimme olohuoneessa, ja yhtäkkiä ilmasta kuului matala pörinä. Jokin lentää huristi takan päältä halki huoneen aina eteiseen asti. Mennessään se tipautti ison pölyhahtuvan, joka laskeutui hiljaa nojatuolin päälle. ”Mikä se oli?” ihmettelimme. Ääni kuulosti lähinnä sittiäisen matalalta surinalta, mutta ei sellaisia ole meillä ennen näkynyt. Eteisessä oli hetken hiljaista, mutta sitten otus alkoi lennähdellä lyhyitä matkoja sinne tänne.

Sitten näimme sen: valtavan ison ampiaisen! Olisikohan se ollut talvehtimaan asettunut kuningatar, joka oli onnettomasti valinnut paikan meidän katon alta. Kun takkaa on lämmitetty, sen majapaikka on lämmennyt ja se on kuvitellut uuden kesän jo alkaneen. Häälennosta ei kuitenkaan tullut mitään, kun se eksyikin sisälle meidän olohuoneeseen. 

Lopulta amppari laskeutui lattialla lähtövalmiina olleeseen lelukassiin, josta lopulta pyydystin sen tulitikkurasialla. Valitettavasti emme voineet ottaa kuningatarta lemmikiksi, vaan toimitin sen ulos. Siihen päättyi se sukuhaara.