Taas on kahdeksanvuotias tyttö joutunut rikoksen uhriksi. Nyt selvittin tavallaan säikähdyksellä, kun tyttö löytyi hengissä ja reippaana, joskin sidotttuna, mökistä. Keskustelupalstoilla kerrottiin, että lasten ja nuorten suosimassa tv-sarjassa Salaiset elämät on juuri menossa vastaavanlainen tapahtumasarja: lapsi on kaapattu ja viety sidottuna metsämökkiin. En halua edes kuvitella, mihin sarjan tapahtumat etenevät, mutta väistämättä tulee mieleen ihmetys, miksi tällaisia ohjelmia yleensä edes tehdään ja miksi kukaan niitä katsoo. Kaikki nuoret (kotkalainen tosielämän kaappaaja on syntynyt vuona 1990) eivät ilmeisesti kykene erottamaan fiktiivisen tarinan ja todellisen arkielämän asioita toisistaan. 

Päivän toinen raskaaksi mielen tehnyt uutinen oli tieto kymmenvuotiaasta neljää opettajaa pahoinpidelleestä oppilaasta (ensimmäisen opettajan silmästä alkoi tulla verta ja vasta neljäs, miesopettaja, sai estettyä pahoinpitelyjen jatkumisen). Alakoululaisten tekemien, opettajiin kohdistuneiden pahoinpitelyjen määrä on kasvanut. Syynä kuulemma on se, että erityisoppilaat sijoitetaan tätä nykyä normaaliluokkiin ilman riittäviä resursseja. Niinpä niin, erityisluokkien lopettamisella saadaan  ehkä näennäistä säästöä, jonka hinta voi tulevaisuudessa olla kova. Ja säästöthän kohdistuvat heikoimpiin, niin kuin tapana on.   

Joskus tekisi mieli jättää uutiset lukematta. Niistä tulee niin paha olo. Olisiko kuitenkaan oikein panna päänsä pensaaseen ja vetäytyä tietämättömyyteen? Useimpiin asioihin on mahdoton mitenkään vaikuttaa. Ehkä voin antaa rahaa lastensuojeluun, Syyrian kidutettujen lasten auttamiseen tai muuhun, mutta muuttaako se mitään?


PS Myöhemin ilmeni, että sieppausjuoni ei ilmeisesti ollutkaan Salkkareista vaan Mentalist-sarjasta. Olen toisen käden tietojen varassa, kun en ole kumpaakaan sarjaa koskaan katsonut.