Tänään on monta aihetta juhlaan: on laskiaissunnuntai, on ystävänpäivä, on ystävän syntymäpäiväkin.  Taivas on kirkas ja lumi kimaltelee myös täällä pääkaupunkiseudulla. Iso ilonaihe, oikea talvi!

Olen juuri osallistunut messuun Korson kirkossa striimin kautta. Tuli mieleen, että tällä tavallahan isovanhempanikin kirkonmenoihin yleensä osallistuivat, he tosin radion kautta, kun asuivat Kainuun korvessa, jossa kirkolle oli matkaa 60 km. Oli erityistä ja harvinaista, jos he joskus pääsivät kirkkoon, kun kulkuvälineitä ei ollut. Sama tilanne myös toisen puolen esivanhemmilla Karjalassa. Siellä kokoonnuttiin joukolla kylän ainoan radion ääreen. Oli myös tapana nousta seisomaan silloin, kun kirkossakin noustiin. Niin teimme mekin lapsena, kun radiokirkkoa kuunneltiin. Minä kyllä pääsin usein ihan oikeasti kirkkoon, sillä kävelymatka oli lyhyt ja isä lauloi kirkkokuorossa.  

Muutama lapsuuden kirkossakäynti on jäänyt erityisesti mieleen Esimerkiksi se, kun vahingossa lauloin urkuparven reunalta papin kanssa hänen liturgisia osiaan. Muistan, kuinka kaikki alhaalla kirkkosalissa kääntyivät katsomaan minua. Lapsen ääni varmaan erottui hyvin papin miesäänestä. :-)  Lienen ollut 4 - 5-vuotias.

Laskiaisena laskeudutaan paastoon, seitsemän viikon itsetutkistelun aikaan. Minä yritän voittaa makeanhimoni ja olla ilman suklaata tämän ajan. Se on vaikeaa. Tänään nautiskelen vielä Armaani ostamilla sydänsuklailla herkutellen, mutta keskiviikosta alkaen yritän pärjätä ilman. Pääasiallinen  motivaattori olisi kylläkin painon pudotus eikä paastonaika, jota taas toivoisin viettäväni hartaampien ajatusten parissa. Mahtaako onnistua.

Mitä erilaisimpia ystävänpäivätervehdyksiä on kilahdellut puhelimeeni eilisillasta alkaen. Ihanat ystävät! Lueskelin myös netistä ystävänpäivälauseita. Kaksi kolahti erityisesti:

• Olen tosi hyvä ystävä. / Meillä on sotkuista / kylään tulevaa / ystävääni varten. / Nähtyään sotkumme / hän tajuaa kuinka / siistiä heillä on / ja menee / onnellisena kotiin.
• Ystävä kuulee / sydämeni laulun / ja laulaa sen minulle / kun muistini pettää.

Jälkimmäinen liikutti. Toivottavasti ystävät pysyvät myös mahdollisen tulevan muistisairauden aikana.

On hienoa, että Valentinuksen päivä on Suomessa kaikkien ystävysten päivä. Meillä kun ei ole liian usein tapana sanoa ystävillemme, kuinka valtavan tärkeitä he ovat.  Minä ainakin koen, että olen todella rikas ihminen, kun minulla on niin paljon  hyviä ystäviä. Ystävänpäivänä sitä tulee sanoitettua edes vähän.

Ja tällaisenkin ajatuksen löysin:

Erityinen ystävä / on joku joka / ymmärtää sinua / hiukan enemmän / kuin sinä itse.

Usein juuri näin.