Suuri ongelma: monet suomalaiset nuoret syrjäytyvät jo varhain. Heillä menee koulussa huonosti alusta asti. Joillakin ongelmat ovat olleet näkyvissä jo päiväkodissa. Osan ongelmat ovat siirtyneet edelliseltä sukupolvelta, joka ei ole kyennyt pitämään lapsistaan kunnolla huolta. Käytännössä nämä lapset ja nuoret eivät koulussa opi asioita. Luku- ja kirjoitustaito saattavat olla olemattomat matemaattisista taidoista puhumattakaan. Koulu ei ole kiinnostanut, koska asiat ovat tuntuneet liian vaikeilta tai koska muu elämä on ollut niin sekaisin, ettei keskittyminen koulutyöhön ole onnistunut.

Päättäjät havaitsivat, että koulunsa päättävillä nuorilla ei ole tarpeellisia taitoja selvitäkseen elämässä. Monet eivät hanki peruskoulun jälkeistä tutkintoa, jota ilman he eivät kuitenkaan pärjää nykyisessä työelämässä. Opetusalan ammattilaisten suurista vastaväitteistä välittämättä tehtiin suuri uudistus: oppivelvollisuus määrättiin pakolliseksi 18 vuoden ikään saakka. Jokaisen nuoren on peruskoulun jälkeen hankkiuduttava lukioon tai muuhun toisen asteen koulutukseen. Samalla päätettiin, että koko toinen aste on nuorelle maksuton.

Mikä on seuraus? Ne, joilla menee hyvin sekä henkisesti että taloudellisesti, ovat tietysti iloisia maksuttomuudesta. He voivat käyttää rahojaan muihin asioihin tai laittaa säästöön.  Ne peruskoulunsa päättävät, joilla ei mene hyvin, ovat ongelmissa. He eivät osaa lukea ja kirjoittaa riittävän hyvin pärjätäkseen opinnoissa. Laskutaito saattaa olla jopa alle peruskoulun kolmannen luokan tason. Kuinka on opiskelumotivaation, jos sitä ei ole ollut peruskoulun aikanakaan? Sama häiriköinti, lintsaus ja muut ongelmat, joita oli peruskoulussa, jatkuvat nyt toisella asteella. Samalla estyy muiden, oikeasti opiskelusta kiinnostuneiden luokkakavereiden opiskelu, koska työrauha on huono ja opettajan aika menee näiden heikkojen kanssa puljaamiseen. Toisella asteella vaatimustasoa on laskettava kaikessa, koska muuten opiskelijat eivät valmistuisi. Matemaattisten aineiden opettajien on aloitettava alakoulun matematiikan opettamisesta.

Mitä olisi kannattanut tehdä? No tietysti lisätä tukea näille heikoimmille sinne alaluokille, jossa perusasiat opetetaan: kirjoitus-, luku- ja laskutaidon varmistamiseen. Tarvittaessa pienryhmissä, jos isossa ryhmässä opiskelu ei onnistu. Kun taidot karttuvat, opiskelumotivaatiokin kasvaa, ja oppija hyötyy yläkoulun annista, kun pohja on kunnossa. Toiselle asteelle siirtyessään hän on varmemmin kykenee seuraamaan opetusta ja on valmiiimpi miettimään omaa tulevaisuuttaan. Oppimiskokemuksetkin ovat myönteisempiä ja sen myötä ennuste opintomenestyksestä parempi.

Neuropsykologin, mielenterveysammattilaisten ym. sote-palvelujen saatavuus pitäisi myös saada kuntoon. Nyt jonot ovat kuukausien, jopa vuosien mittaisia, jos ylipäätään niihin on mahdollisuus päästä ennen kuin ongelmat ovat räjähtämässä käsiin ja hoito auttamatta myöhäistä - ja kallista.

Samalla kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, kuntien on ollut hankittava opiskelijoille läppärit. Koska digikirjat ovat halvempia kuin painetut kirjat, lähes kaikki materiaali on diginä. Niinpä opiskelijat tuijottavat pientä näyttöruutua niskat kankeina aamusta iltaan, ensin koulussa ja sen jälkeen kotona. Vapaa-ajalla katsotaan sitten vielä pienempää näyttöä puhelimelta, koska halutaan olla yhteydessä kaveripiiriin. Seuraus: silmät rasittuvat, niska jäykistyy, opiskelu tuntuu raskaalta. Tämä koskee kaikkia opiskelijoita, ei vain niitä, joilla on muitakin ongelmia.

Millainen on nykylasten ja -nuorten tulevaisuus? Huolestuttavat uutiset lukiolaisten uupumuksesta ja lukion muuttumisesta yliopistojen pääsykoekurssiksi eivät ennusta hyvää. Mihin unohtui yleissivistys? Kuinka kalliiksi tuleekaan se, että nuoret uupuvat jo ennen kuin ehtivät aikuisiksi? Lukion monet päällekkäiset uudistukset ovat uuvuttaneet myös opettajat, joiden työmäärä on entisestään kasvanut eikä ole enää terveellisissä rajoissa. Tämäkö on se, mitä talouselämä haluaa? Olisiko pitänyt ajatella myös henkistä kehitystä, nuoruusajan itsensä etsimistä ja kasvurauhaa? Kalliiksi tulee se, että yhä useampi nuori jää mielenterveyssyistä eläkkeelle heti aikuiseksi vartuttuaan. Miten ihmeessä Suomellla on siihen varaa? Työikäisestä väestä on pulaa, mutta samaan aikaan nuoria eläkeläisiä joko uupumuksen tai syrjäytymiskehityksen seurauksena tulee kaiken aikaa lisää, useita joka päivä. Halvemmaksi olisi tullut tukea lapsiperheitä, koulussa heikosti menestyviä, pienryhmää tarvitsevia ja itseään etsiviä nuoria oikealla tavalla oikeaan aikaan.