Ilta meni kuninkaallisissa häissä. Katsoin ensin Ylen nauhoitteelta Lontoon katunäkymiä ja muita valmisteluja ja sitten klo 19 koosteen Williamin ja Catherinen "perhejuhlasta". Sain uuden oivalluksen: nyt nimittäin tajuan, miksi miehet pyytävät rakkansa isältä tämän tyttären kättä!  Seremoniassahan isä otti tytärtään kädestä ilmoittaen olevansa tämän luovuttaja. Pappi otti käden ja liitti sen sulhasen käteen. Isä siis antoi tyttärensä käden sulhaselle.

Catherinen puku oli hyvin kaunis kuten sen kantajakin. William oli komea. Anglikaaninen vihkimisseremonia oli puhutteleva. Siinä oli paljon vakavampi sävy kuin meillä.  Saarna oli moderni ja hyvä. Westminster Abbey oli täynnä hienohattuisia daameja ja hyvinpukeutuneita herroja. Kuoro lauloi kauniisti mm. Rutteria. Morsiamen veli luki erittäin tyylikkäästi ja puhuttelevasti tekstin Roomalaiskirjeestä.

Intoutuin vielä häähumun pehmittämänä etsimään netistä Danielin hääpuheen Victorialle (siis viime kesän Ruotsin häistä), kun en ole koskaan kuullut sitä kuten en muutakaan ko. häistä. Olin niiden aikaan paluumatkalla Provencesta, ja häät menivät totaalisesti ohi. Olin kuullut, että puhe oli koskettava ja tuntehikas, mutta sitä en arvannut, että herkistyisin vielä nytkin niin kovasti sitä kuunnellessani. Hieno puhe se oli.