Tänään en ole ollut kasvimaan lähelläkään vaan kaupungissa, mutta kuumuuden aiheuttamasta elämän hidastumisesta johtuen on ollut aikaa muistella viime viikon kitkentäsession opetuksia. Tiedostin jälleen, kuinka kasveilla on kaiken aikaa käynnissä taistelu elintilasta. Rikkaruohot (tai toisen näkökulman mukaan "niittykasvit") pyrkivät valtaamaan sijaa hyötykasveilta heti kun suinkin mahdollista. Edellisen kitkennän tulokset olivat toki näkyvissä edelleenkin, mutta sinnikkäitä yrittäjiä (osasin nimetä ainakin vesiheinän, juolavehnän, pihasaunion ja pihatatarin)  oli jälleen ilmaantunut porkkanoiden ja purjojen viereen, jopa ihan samaan reikään. Vesiheinä oli helppo raastaa pois, mutta juolavehnä ainakin oli tosi sitkeä, samoin nurmilauha. 

Tulipa vain mieleen, että samanlainen taisteluhan on ihmisten maailmassakin käynnissä. Jos elinolot syntymäpaikalla ovat huonot, niin ei oikeastaan ole vaihtoehtoja: pakko on lähteä johonkin ruuan ja juomaveden perässä. Tulevaisuudessa tilanne kiristyy, kun pula puhtaasta juomavedestä pahenee. Ja mitä enemmän ekokatastrofeja syntyy, sitä nopeammin tilanne heikkenee. Jo nyt jotkin alueet Afrikassa ovat muuttuneet elinkelvottomiksi, kun sateet eivät ole tulleet ajallaan, karja kuolee ja ihmiset ovat aliravittuja. Juomavedestä on huutava pula. Siinä mielessä varsinkin suomalaisten ja amerikkalaisten lutraus puhtaalla vedellä (meillä sitä riittää jopa vessanpönttöihin...)  tuntuu moraalittomalta. Samaan aikaan sitten tuskaillaan tulvia Pakistanissa, Itä-Euroopassa ja ties missä, kun liika vesi tuhoaa viemärijärjestelmän ja likavesi sekoittuu puhtaaseen. 

Meillä on ollut tänään 32 astetta varjossa. Sisälämpötila oli samaan aikaan 28°.  Tällainen on Suomessa poikkeuksellista (vaikka tänä kesänä todellisuutta lähes koko heinäkuun!), mutta monet asustavat tällaisissa olosuhteissa vuoden ympäri. Kosteuttakin on näin loppukesällä aika lailla, kuitenkin kuulemma huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Thaimaassa.  En voi sille mitään, mutta haikealta toisaalta tuntuu, kun syksy lähestyy ja väistämättä viilenee. Tämä on ollut luksusta meikäläiselle. Ei ole palellut koko kesänä paitsi vierailla mailla matkatessa satunnaisesti. 

Lämpötila ei ole ainoa poikkeuksellinen tilanne tällä hetkellä Suomessa. Tuhannet kotitaloudet ovat ilman sähköä. Edellisten myrskyjen tuhoja ei ole ehditty saada korjattua, kun on jo syntynyt uusia. Eilisiltana on meidän mökkiseudulla oli ollut raju ukkosmyrsky, ja sähköt ovat olleet siitä asti poikki. Menee kuulemma ensi viikkoon ennen kuin saadaan kuntoon. Mökkiläisten tilanne ei niinkään huolestuta, mutta maalaistalot ja vakiasukkaat ovat hankalassa tilanteessa. Puhelut eivät yhdisty, pakastimet sulavat, mihinkään ei pääse...

Meillä käy nyt kova hurina. Huomaan Armaani viritelleen kaikki mahdolliset koneet (koeluontoisesti kai) taltuttamaan kuumuutta: ilmastointikone makuuhuoneessa, ilmanpuhdistin työhuoneen ovella ja kosteudenpoistaja olohuoneessa. Saapa nähdä. En tiedä, saako ilmanpuhdistin pienhiukkaset haaviinsa - niitä kuulemma on nyt kuusinkertainen määrä Moskovan savujen takia eikä sen vuoksi suositella ulkoiluakaan. Ilmastointikone viilentää, mutta vain sen ajan, kun se on päällä. Sen ääni on kuin pienen teollisuuslaitoksen, joten en hyväksy sitä petini viereen yöksi hurisemaan. Pitäisiköhän ensi yönä antaa periksi?  Jos teltta olisi nyt täällä, saattaisimme nukkua ensi yön pihassa. -  Nyt aina valpas omatunto kysäisee: mikäs oikeus teillä on kuluttaa sähköä tuollaisiin vempaimiin, kun jotkut ovat ilman sähköä ja toiset ilman mitään elämisen edellytyksiä. Eikö länsimainen ihminen kestä kuumuutta edes muutamaa päivää ja yötä? (No, tiedän, että sähköinsinöörin on ihan pakko hankkia ja kokeilla sähkölaitteita... Huonompiakin harrastuksia sitä paitsi voisi olla...) Huomenna sitä paitsi palataan taas normaaleihin lämpötilalukemiiin. Ensi yö lienee viimeinen kuuma yö. Pitäisiköhän se käyttääkin johonkin muuhun kuin nukkumiseen!