Luin Anja Snellmanin Parvekejumalat

Se kertoo Suomessa asuvasta murrosikäisestä somalitytöstä Aniksesta ja hänen kipuilustaan ankaraa, taantumuksellista islamintulkintaa edustavassa perheessä, jossa naisilla ei ole sananvaltaa ja käyttäytymisrajoitukset ovat tiukat. Anis haluaisi elää kuten ikäisensä suomalaiset, mutta isä ja veljet vartioivat häntä ja estävät jopa luomasta ystävyyssuhteita suomalaisiin. Toinen  päähenkilö on yliopisto-opiskelija Alla-Zahra, joka on boheemiperheen lapsuuden ja rajattoman nuoruuden elettyään "palannut islamiin" ja järjestää tapahtumia muillekin kiinnostuneille. Kun näiden kahden tiet risteävät, tapahtuu järkyttäviä asioita.

Kirjan alku vaikutti sekavalta, mutta pidemmälle luettuani se imaisi mukaansa. Tarina liikutti ja järkytti. Haluaisin tietää, kuinka paljon tällaisia ihmiskohtaloita Suomessa on. Jotenkin tulivat mieleen oman maamme vanhoillislestadiolaiset - käyttäytymissäännöissä ja yhteisön kontrollissa oli jotakin samaa.

Mielestäni kirja on onnistunut hyvin kuvaamaan vähän käsiteltyä aihetta nuoren tytön näkökulmasta. Alla-Zahra jäi jotenkin etäiseksi, vaikka hänen kaipuunsa tiukkoihin rajoihin ja seksuaalisuuden kieltämiseen oli hyvinkin ymmärrettävää hänen taustastaan käsin.   

En usko, että kaikki somaliperheet Suomessa olisivat Aniksen perheen kaltaisia, mutta sellaisiakin varmaan on. Poikien ylivertainen asema ja valta sisariensa ja jopa äitinsä yli tuntuu pöyristyttävältä. Isän ajattelutapa pohjautuu oppimattomuuteen ja luultavasti myös länsimaiseen elämään sopeutumattomuuteen. Henkinen joustamattomuus korostuu, jos ympäristö koetaan uhkana.

Olen lukenut Snellmanilta aikaisemmin vain muutaman kirjan (Syysprinssi, Ihon aika, Paratiisin kartta, Äiti ja koira). Olin yllättynyt niin tämän kirjan aiheenvalinnasta, käsittelytavasta kuin myös siitä, miten paljon lopulta tästä pidin. Suosittelen. Olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja muilta kirjan lukeneilta. Kaikkein kiinnostavinta olisi kuulla jonkun nuoren somalinaisen kommentteja: Kuinka uskottavalta kuvaus kuulosti? Tapahtuuko tällaista oikeasti Suomessa? Onko toivoa, että somalit joskus sopeutuisivat hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan?