Radiossa pohdiskellaan taas kerran, miksi ihmiset eivät käytä joukkoliikennettä vaan ajelevat yksityisautoilla. 85 % liikenteestä Suomessa on yksityisautoilua. Melkein samaan hengenvetoon mainitaan, että suurten kaupunkien ulkopuolinen julkinen liikenne on ”laskeva trendi”. Turha pähkäillä. Ihmiset eivät käytä joukkoliikennettä, jos sitä ei ole.

Omakohtaista kokemusta on. En aja autoa, joten olen joukkoliikenteen varassa silloin, kun en liiku puolisoni kanssa. Juuri nyt hän on töissä ja minä vapaalla. Haluaisin mielelläni olla mökillä keräämässä marjoja, mutta en pääse sinne tai sieltä pois. Joukkoliikenteen – joko junan tai bussin - avulla pääsen 30 kilometrin päähän. Taksimatkan hinta ylittäisi varmasti sietokyvyn. Lähikauppaan on kaksi kilometriä, markettiin se kolmekymmentä. Maitoa ja näkkileipää saisin kyllä siis kävelymatkan päästä.

Täällä pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne on järjestetty paremmin kuin missään muualla Suomessa. Täällä syy sen käyttämättömyyteen on osalla ihmisistä mukavuudenhalu (oma auto menee juuri sinne, mihin on tarkoitus, ei tarvitse opiskella aikatauluja, matkustaa muiden kanssa jne.), käytännöllisyys (poikittaisliikenne on harvaa varsinkin viikonloppuisin ja matka keskustan kautta kestää kauan) sekä varsinkin hinta. Vaikka kuukausilippu on edullinen muihin kaupunkeihin verrattuna, se on kallis pienituloiselle. (Eläkeläiset eivät Suomessa saa alennuksia niin kuin monissa muissa maissa. Joissakin maissa yli 65-vuotiaat saavat jopa ilmaisen kyydin. Edistyksellistä!)

Jos ihan oikeasti haluttaisiin, että joukkoliikennettä käytetään enemmän, hintoja pitäisi laskea reilusti ja reittejä lisätä. Maaseudullekin pitäisi päästä bussilla, myös kesäisin. Joihinkin kyliin pääsee joukkoliikenteellä koulupäivisin, mutta kesällähän maalla varsinkin liikkuu paljon ihmisiä!

Kun olin lapsi ja nuori, mökkipaikkakuntamme kautta meni yksi bussivuoro suuntaansa päivässä kesät talvet. Aikataulu oli hiukan epämukava – se oli postiauto, joka lähti kotikaupungistani klo 6.00 ja jakeli samalla postia syrjäisimmille kylille -  mutta silloin kun vuoroa tarvitsin, jaksoin kyllä nousta aikaisin ja hankkiutua pysäkille kuudeksi. Postiautossa oli todella tunnelmaa, kun aamuvarhaisella köröteltiin huonokuntoisia hiekkateitä ja katseltiin kuljettajan ja apumiehen kanssa luonnon ihmeitä. (Apumiesten ammattikuntakin on kadonnut kaikilta aloilta!)

Paluuta noihin aikoihin ei ole, mutta kun tiestö on parantunut, matka-ajat lyhentyneet ja ilmastonmuutos huolena, eikö voisi ilmastonparannusprojektirahoja käyttää siihen, että myös maaseudun kulkijoilla olisi mahdollisuus käyttää julkista liikennettä? Yksi edestakainen vuoro päivässä riittäisi kyllä niille, joilla kulkemiseen olisi tarvetta. Sen voisi synkronoida runkoliikenteen kaukobussien ja junien aikatauluihin. Toinen, vielä parempi vaihtoehto olisi kaikkien ulottuvilla oleva edullinen kutsutaksijärjestelmä, jota voisi käyttää silloin, kun siihen on tarvetta. Vältettäisiin tyhjinä ajelevat isot bussit.

Joukkoliikenteen suosion kasvattaminen on silkkaa sanahelinää ja unelmahöttöä niin kauan kuin siihen ei olla valmiita satsaamaan myös taloudellisesti. Jos asia olisi tärkeä, siihen löytyisivät myös varat.