Luin bussilukemisena jo vuosi sitten ilmestyneen Herra Darwinin puutarhurin. Se on ollut viime päivinä taas esillä, sillä se muistaakseni tavoittelee pohjoismaista kirjallisuuspalkintoa toisena suomalaisena teoksena.

Teos kuvaa englantilaisen pikkukylän asukkaita 1870-luvulla. Charles Darwin on julkaissut Lajien synty -teoksensa, ja sen ajatukset vaikuttavat hänen kotikylänsä ihmisten puheissa ja kanssakäymisessä.  Darwinin puutarhuria Thomas Daviesia pidetään jumalankieltäjänä ja hänen kovan kohtalonsa syytä mietitään raamattupiiriläistenkin kesken. Kirjan teemana on nimenomaan uskon ja tieteen suhde. 

Aluksi kirja tuntui sekavalta. Erityisesti välimerkkien puute ja se, ettei koskaan tiennyt varmasti, kuka puhui, tuntuivat ärsyttäviltä. Jos kirja olisi ollut paksumpi, se olisi varmaankin jäänyt kesken. Puolivälissä päätin olla välittämättä siitä, etten hallinnut henkilögalleriaa enkä jaksanut muutenkaan keskittyä kunnolla, koska luin sitä katkonaisesti työmatkoilla. Ja kas, tarina alkoikin vetää. Ei ollutkaan väliä sillä, kuka oli kuka ja kuka sanoi mitäkin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kirja oli aika hyvä ja että se olisi kannattanut lukea yhdeltä istumalta eikä pieninä palasina. 

Parasta kirjassa olivat toisaalta nykypäivän ongelmien käsittely etäännytettynä yli sadan vuoden taakse ja toisaalta englantilainen tunnelma. Kummallista, miten suomalainen kirjailija oli saanut sen loihdituksi esiin. En tiedä, mitä britit sanoisivat, jos lukisivat kirjan käännöksenä. Kirjan kieli oli kaunista ja tunnelma kaikesta huolimatta viipyilevä.