Sade ropisee kotoisasti kattoon. Onpa mukavaa. Tänä kesänä ei ole kovin monta sadepäivää osunut kohdalle, vaikka koleaa onkin paikoin ollut. Nyt saavat kasvit vettä ja sieniä pukkaa esiin...

Iltapäivällä paistoi aurinko ja lähdin fillarilla kauppaan. Kuinka ollakaan siellä ollessani alkoikin sataa kaatamalla. Odottelin hetken, mutta kun totesin sateen vaikuttavan jatkuvalta, polkaisin kiireesti kotiin. Matka oli lyhyt, ja siksi saatoinkin nauttia täysin siemauksin hupaisasta tunteesta, kun kaikki vaatteet kastuvat läpimäriksi. Tiesinhän, että kotona saan heti kuivat ylle. 

Opin myös uutta: apukassini ei kestäkään sadetta vaan paremminkin kerää sitä sisäänsä! Oli siis virhe laittaa pahvipakkauksessa oleva pesujauhe sen pohjalle... Ei onneksi ihan vaahtoa alkanut pursua, mutta pakkaus kostui kaikista saumoistaan. Repussa tarakalla olleet tavarat sen sijaan säilyivät kuivina.

Minulla on valtavasti "sadepäivän puuhia" rästissä koko kesän ajalta. Olemme olleet niin vähän aikaa kotosalla, eikä silloin ole liiemmin sadellut. Nyt olisi vain päätettävä, mistä päästä aloittaisin. Luultavasti päädyn silitykseen ja imurointiin näin aluksi. Samalla voi kuunnella telkkaria. Lopuksi voinkin palkita itseäni lukuhetkellä.

***

En voi olla ajattelematta Tanpereella kadoksissa olevaa skootterityttöä. Yli viikon on 15-vuotias ollut jo oudosti kadoksissa, mutta poliisi ei epäile rikosta. Minä epäilen. Kunpa hän löytyisi hengissä vielä.