Tänään on outo sää. Kuuma on, niin kuin jo yli kuukauden ajan, mutta tänään lämpö lisääntyi vielä klo 16:n jälkeen ja nousi yli 30 asteen. Sen sijaan meillä sisällä, jossa yleensä on tukalan kuuma, onkin nyt viileämpää, ”vain” 27 astetta. En siis tuuleta viilentääkseni niin kuin muina päivinä, vaan pidän ikkunat ja ovet visusti kiinni, ettei tule lisää lämpöä sisään. 

Kuvat maaapallon eri puolilta kuivuudesta ja kuumuudesta kärsiviltä alueilta ovat pysäyttäviä: nytkö se todella alkaa tuntua se ilmastonmuutos? Ja Afrikan lisäksi myös Euroopassa, Kaliforniassa, Australiassa... Tästäkö se vain etenee?  Tällaisiako ovat tulevaisuuden kesät? Saadaanko kunnon vilja- ja rehusatoa enää oikein missään? Jos joka puolella hätäteurastetaan karjaa, riittääkö ravinto? Kuinka monta katovuotta Suomi kestää? Tunnutaan luotettavan siihen, että viljaa voidaan aina tuoda, mutta entä jos kato on maailmanlaajuinen? Suomessa maanviljelijät lopettavat työnsä myös sen vuoksi, ettei sillä elä. Mitäs sitten syödään? Uutisissa kerrottiin eilen, ettei kato vaikuta kuluttajahintoihin juurikaan, koska esimerkiksi  leivän hinnasta vain 5% menee tuottajille. Kuinka ihmeessä? Nettipalstoilla kaupunkilaiset haukkuvat viljelijöitä ja kadehtivat tukiaisia. Silti heillekin leipä kelpaa ja hinnan pitäisi olla edullinen. Entä jos viljaa ei muuallakaan ole myytäväksi asti tai ei syystä tai toisesta saada tuotua  eikä Suomessa enää viljellä?

Kuivuus ja kato ovat kuitenkin vain pieniä tekijöitä maailman tämän hetken ongelmien keskellä. Kuinka voi olla, että vaikutusvaltaisiksi johtajiksi on  tärkeimmissä maissa valittu ihmisiä, joilla ei ole riittävää ymmärrystä tehtävän hoitamiseen eikä varsinkaan rauhantahtoa ja neuvottelukykyä? Kaikkialle tuntuu kerääntyvän pahaenteisiä myrskypilviä, ja yhä useammin saa lukea ja kuulla vertauksia ilmapiiriin, joka vallitsi edellisten maailmansotien alla. Ihan oikeasti, hankkivatko maailman johtajat tahallaan sotaa? Ympäristön tilastakaan ei ole yhteisymmärrystä, joka tarvittaisiin, jotta maapallo voisi pelastua ja ihmiskunta jatkaa ylipäätään olemassaoloaan ilmastonmuutoksen kourissa.

Ei voi mitään, mutta mieleen tulevat monet lopunajalliset ennustukset: maa saastuu ihmisten jalkojen alla, sanomia sodista ja maanjäristyksistä tuntuu tulevan päivittäin jne. Maailmanloppu taitaa tulla ihan ihmisten oman toiminnan kautta. Kysymys kuuluu, mitä voi yksittäinen pieni ihminen tehdä tämän kaiken keskellä? Vältellä muovipussien käyttöä, syödä kasvisruokaa ja pysyä sovussa muiden kanssa? Olisiko muuta vielä? Olemmeko vain vastuuttomien maailman johtajien pelinappuloita, joilla he pönkittävät omaa ties mistä syystä kieroutunutta egoaan? 

Silti: maailma on kaunis ja ihminen on kaunis, oikeita taideteoksia. Miksi emme kykene pitämään niistä huolta?