Monenlaista mutistavaa on ollut viime aikoina mielessä, mutta aikaa kirjoittamiseen ei ole ollut. Kiitollisuus-blogiani en jostakin syystä pysty päivittämään muuten kuin kotoa käsin. Sen päivittämissivu ei avaudu mobiiliyhteyksillä, ei myöskään tämän blogin lukupäiväkirja. 

***

Maailmantilanne huolestuttaa. Naapurivaltion päämiehen kaveri jo kerkesi kertoa, että sota on Eurooppaan tulossa. Paikoinhan on jo sotatila nytkin. Edellisten sotien vuosipäiviä muistellessa on kerrottu sotia edeltävistä tunnelmista, ja kummasti ne muistuttavat nykyisiä. Huolestuneisuutta, hyssyttelyä, katteetonta optimismia...  Toivon silti hartaasti, että järki säilyy päättäjillä eikä ihmishenkiä uhrata oman ahneuden, kunnianhimon tai muiden syiden takia.

Uutiset viimeisten kuukausien aikana ovat olleet synkkiä: alas ammuttu matkustajakone, Ukrainan kriisi, Gazan tilanne. Ihmishenki ei näytä olevan minkään arvoinen, ruumista kohtaan kunnioitus on vielä vähäisempää. Totuus EU:n kyvystä hoitaa yhteisiä asioita alkaa myös olla kaikille selvä: siltä suunnalta ei ole apua ja tukea saatavilla, erimielisyyttä sitäkin enemmän. Kotimaan politiikassa paljon suuria sanoja mutta vähän tekoja. Uudistuksia ei saada aikaan ja rahaa kuluu hukkaan käsittämättömiä määriä. Kokemattomilla päättäjillä on suuri valta mutta kenties heikonlaiesti elämänkokemusta ja realiteettien tajua.

***

Omassa arjessa muistisairaiden vanhempien tilanne huolestuttaa. Kaukaa on vaikea puhelimitse rauhoittaa sekavia oireiluja ja yrittää asioita järjestää. Paikan päälle ei tarpeeksi usein pääse, ja kun siellä en pysty kunnolla nukkumaan, pitempi oleskelu käy oman terveyden päälle. Kolmen yön jälkeen on pakko päästä kotiin nukkumaan. Edunvalvonnan aloittaminenkin vaatii paljon selvityksiä ja paperityötä. Alkukesästä ennätin jo onneksi osan hoitaa. 

Kesälomaa on viikko jäljellä. Projektit eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Työpaikalta lainassa ollut tietokone pitää palauttaa, mutta aikaa sen käyttämiseen ja varsinkaan opiskeluun ei ole ollut, kun en ole halunnut sitä mukanani muualle kuljettaa. Työhuuoneeni on yhtä sotkuinen kuin ennenkin, vaikka alkukesästä parhaani yritin sen järjestämiseen. Pitäisi rankalla kädellä heittää pois mappeja ja kirjoja, mutta kun en pysty... 

***

Kaikesta huolimatta iloitsen suuresti kauniista kesäsäästä. Ihanaa, että aurinko paistaa eikä yhtään palele. Talvella paleltuneiksi luulemamme Astrid Lindgren -ruusut kukkivat loistokkaasti kukkapenkissä, maa-artisokat ovat parimetrisiä ja alkavat pian kukkia, villiviini on noussut portin viereen saaden iltaisin lampun valossa aikaan salaperäisen tunnelman. Uusissa marjapensaissakin on muutama marja kypsymässä. Omassa pienessä kotiympyrässä kaikki on hyvin.