Kirjoitin eilen innoissani blogipostausta. Sitten yhtäkkiä: vips, olin ulkona selaimesta ja kirjoitukseni oli kadonnut taivaan tuuliin. Tai minne lie, olemattomuuteen. Ärs.
Koska kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta - eikä toinenkaan - yritän nyt opetella taas kerran vaikeaa läksyä: kirjoita muualle ja kopioi valmis teksti tai välitallenna edes usein.  Noudatan nyt ensimmäistä ohjetta, katsotaan, miten käy ja miltä näyttää.

Olen tavattoman onnellisella mielellä, koska viimeinkin olen lomalla, täydellisesti. Olemme maalla vuokramökillä, joten tekemättömät työt ovat jääneet kotiin, omalle mökille, vanhempien luo, Armaani maalle... Mökkiseuralaiseni golfaavat päivät pitkät, ja minä saan olla täällä mökillä ihan itsekseni. Mahtavaa! On juuri sellainen unelmahellesää, josta nautin. Täällä on sopivasti oleskelupaikkoja auringossa ja varjossa, järvi vieressä kauniine näköaloineen, perhosia lentelemässä villiintyneen pihamaan perennapenkeissä, kassillinen lehtiä ja kirjoja mukana luettavaksi... Aamulla kävin uimassa, iltaisin saunotaan. Tarkenen olla bikineissä pihamaalla ja nauttia luonnosta. Eilen näin sisiliskon, räksäperheen, telkkäperheen ja värikkäitä korentoja. 

&&&

Kävin aamulla rannassa. Laiturilta veteen katsahtaessani huomasin, että pohjassa oli rapu! Vaaleanpunertavat saksensa se oli asettanut pohjakiven viistolle reunalle ja muu vartalo lepäsi pohjassa. Lie ollut päivänokosilla, kun ei tarkkaillessani liikahtanutkaan.

Täällä maalla on mukava kuunnella luontoa. Järviveden laineiden loiskintaa, tuulen suhinaa, kärpästen ja kimalaisten pörinää. Räksän räksätystä. Välillä kuuluu myös ihmisten aiheuttamia 
ääniä: ruohonleikkuri, metsäkone, moottorivene, mopo, auto, lapsi. Tällä viikolla, tässä säässä, niemet, notkot ja saarelmat kuhisevat elämää. Suomalaiset onnellisimmillaan luonnossa ja rannoilla, kun lämpö viimein hellii. 

Jälkisanat 13.7.

Kotona jälleen rentouttavan viikon jälkeen. Saldo: paino nousi kaksi kiloa! Hm, keinussa istuskelu ja ruhtinaallinen illallinen juuri ennen nukkumaan menoa koituivat kohtalokkaiksi. Nyt on terästäydyttävä ja ryhdyttävä liikahtelemaan jälleen. Ei silti kaduta - tätä tarvitsin.

Rapu osoittautui vainaaksi, sillä se pysyi paikallaan päivästä toiseen, kunnes toinen saksi katosi.