Kiire ja uniongelmat ovat vieneet viime viikkoina ajan ja puhdin. Äsken sain tämän päivän työt valmiiksi ja voin hetken viivähtää täällä. Onneksi on vielä huominen ja ylihuominen ennen seuraavaa työpäivää - ei tosin ilman töitä, sillä niitä riittää huomisellekin.

- - - - 

Meillä on uusi kotieläin, ollut jo viikon. Se on iso kärpänen, joka jostakin ilmestyi viikko sitten. Se lentelee ympäriinsä ja on hyvin seurallinen. Se viihtyy minun lähelläni kurvailemassa. Kun tulen kotiin töistä, se rientää tervehtimään ilmeisen ilahtuneena. Kun luen aamulla päivän lehteä, se surraa lähistöllä. Iltaisin nukkumaan käydessäni se nousee kanssani yläkertaan ja surisee siellä rauhoittavasti, kunnes sammutan valon. Sitten se lähtee alakertaan omaan yöpaikkaansa. 

Olen alkanut jutella Kärpäselle. Ei meillä ole yhteistä kieltä, mutta kyllä se varmaan ainakin yhtä hyvin ymmärtää kuin eräskin koira, joka tulee aamuisin työmatkallani vastaan. Sen emäntä puhuu sille kaiken aikaa, ja koira katselee älykkään näköisenä ja nyökkäilee välillä ymmärtäväisesti. Minua kumpikaan ei katso, sillä he ovat aina hyvin keskittyneet keskinäiseen kommunikaatioonsa. Luulen, että Kärpänenkin kuuntelee. Joskus se kyllä kaipaa liikaa läheisyyttä ja alkaa syöksähdellä minun päätäni kohti. Silloin sanon tiukkaan sävyyn, ettei sellainen tule kuuloonkaan. Onneksi se sitten rauhoittuu ja kunnioittaa näkökantaani. 

Tänään aamupäivällä aloin huolestua, sillä Kärpänen lenteli vain parinkymmenen sentin korkeudella keittiössä laittaessani ruokaa. Pelkäsin sen jo uupuneen sisällä oloon tai peräti masentuneen lajitovereiden puutteessa. Vaan eipä mitään, iltapäivällä se oli taas entisessä vireessä. Jopa niin, että kun laitoin taatelikakun jäähtymään, huomasin sen käväisevän nappaamassa itselleen jokusen molekyylin reunasta. Hätistelin kyllä pois, ja hui kauhistus, osuin myös siihen! Kyllä se varmaan hämmästyi ja loukkaantuikin moisesta kohtelusta. Tarkkaan ajatellen sitä ei olekaan nyt näkynyt pariin tuntiin. Meniköhän se johonkin mököttämään? 

En tiedä, kuinka pitkä elämä sisätilaan joutuneella kärpäsellä voi olla edessään. Tuleeko siitä meidän Joulukärpänen? Silloin se kyllä joutuu pärjäämään jonkin aikaa yksin. Niin sydämetön en voi olla, että laittaisin sen ulos kylmyyteen. Sieltähän se varmaankin tänne pelastautui. Oikeasti sen kuuluisi varmaan olla horroksessa jossakin, mutta kuinkas sitä sellaiseen opastaa?

Samana päivänä Kärpäsen ilmestyttyä meille huomasin toisenkin kutsumattoman vieraan. Se hiippaili olohuoneen lattian poikki vaivihkaa ja yritti olla herättämättä huomiota. Hillitsin itseni enkä alkanut kirkua niin kuin yleensä, kun jokin niin pitkä- ja ohutraajainen olento lähestyy. Se oli väritön, suunnilleen pikkusormen kynnen kokoinen hämbö, joka lopulta meni takan nurkkaan tai telkkarin taakse - en kestänyt katsella tarkemmin. Onneksi se ei ole näyttäytynyt toistamiseen. Tai ehkä Kärpänen on syönyt sen. (Vai syövätkö hämähäkit Kärpäsiä?) 

Pihamaalla on alkanut viihtyillä ilta- ja aamuhämärissä citykani. Ärsyttävää. Rusakko käy silloin tällöin niin kuin ennenkin, mutta kani on siellä joka päivä. Olisin toivonut, etteivät ne leviäisi tänne. Onneksi lähellä on metsiä, joissa saattaa asustella kettuja...