Olen tästä päivästä alkaen vuorotteluvapaalla. Mahtavaa, että se onnistui. Viimeiseen asti pelkäsin, että jotakin tulee esteeksi.  Perjantaina puhelin soi, ja siellä oli Työvoima- ja elinkeinotoimisto: "Sinunhan oli tarkoitus jäädä vuorotteluvapaalle maanantaina?" HUI! Onneksi kaikki olikin hyvin, ja (sinänsä erittäin ystävällinen ja miellyttävä) puhelu loppui: "Oikein hyvää vuorotteluvapaata!"

Vein tänään pois työpaikan avaimet ja tyhjensin siellä vielä muutamia kaappeja. Heitin lähes kaiken pois, kun ei papereilleni tuntunut löytyvän paikkaa. Siellä puhalsivat muutoksen tuulet, ja tuntui oikein erinomaiselta ajoitukselta olla pois tieltä.... On vaikea vieläkään käsittää, että saan olla vapaana kokonaisen vuoden!

Yleisin kysymys, minkä tänä kesänä olen kuullut, on: "Mitä aiot tehdä?"  Spontaani vastaukseni on usein ollut joko: "En mitään" tai: "Kaikenlaista." Todellisuus sijoittunee noiden kahden väliin. Paras kysyä uudelleen imperfektissä vuoden kuluttua. Toivottavasti vastaaminen ei silloin ahdista, vaan koen sekä saaneeni jotakin aikaan että löytäneeni myös uusia ideoita ja voimia tulevaan.

Unelmia ovat se, että ehdin lukea paljon, että opin kymmensormijärjestelmän, että fyysinen kuntoni kohenee ja että työhuone saa kunnon järjestyksen: ei yhtään pinoa lattialla.

Muita tavoitteita ovat iäkkäiden vanhempien auttaminen, muiden apua tarvitsevien läheisten auttaminen sekä kodin perusteellinen siivoaminen ja järjestely. Toiveissa olisivat myös kulttuuriharrastukset (kerrankin ei haittaa, jos illalla menee myöhään), ystävien tapaamiset aiempaa useammin sekä hengellisen elämän ryhdistäminen.  

Alkaakin jo kuulostaa kovin vaativalta, vai mitä? Varsinkin, kun ajattelin myös pyrkiä hiljentämään Sisäistä Piiskuriani, joka jatkuvasti huomauttelee siitä, etten saa tarpeeksi aikaan. Saa nähdä, kuinka tässä käy. Varmaa kuitenkin on, että juuri nyt on vapaan paras hetki: ensimäinen päivä menossa ja KAIKKI MUUT PÄIVÄT (358 muistaakseni) vielä edessä. Paljon aikaa, vähän rahaa. Sopii  minun suunnitelmiini oikein hyvin.