Hurja tuuli tänään! Piha on täynnä raidasta lennelleitä oksia. Pihatuolit lentelivät ja kukat kaatuilivat. Välillä tuntui ulkona kävellessä, että tuuli väkisin riistää sylissä olevat tavarat mukaansa.  Vielä nytkin ulkoa pimeydestä kuuluvat tuulenpuuskat. Eipä olisi mukava olla aukeilla paikoilla tai merellä.

Kovasti ihmetyttää se 16-vuotias tyttö, joka yksin purjehti talvimyrskyissä ja pelastettiin kalastusalukseen eilen. Miten ihmeessä voi selviytyä yksin seitsenmetrisessä aallokossa? Kalliiksi tuli sen teinin harrastus, kun etsintäpartioita tarvittiin jos jonkinlaisia ja moni ihminen asetti itsensäkin vaaraan hänen takiaan. Ilmeisesti vanhemmatkin olisivat halunneet, että heidän tyttönsä olisi lyönyt maailman nuorimman yksinpurjehtijan ennätyksen. Äidin mielestä on riski ei ollut merkittävä, kun voi sattua kadullakin onnettomuus. Minusta todennäköisyydet ovat eri luokkaa. Miltähän olisi vanhemmista tuntunut, jos tyttöä ei olisi saatu pelastettua?

***********

Olen yrittänyt pakata matkaa varten. On vaikeaa! Ihailen ihmisiä, jotka matkustavat kevein matkatavaroin ja kuitenkin pärjäävät. Minulla pitää olla valinnanvaraa. Ja kuinka voi tietää säästä? Nytkin viimein löysin joitakin vanhoja hellevaatteitani ja laitoin valmiiksi matkalaukun viereen. Sitten satuin katsahtamaan määräpaikan sääennustetta: helle on vaihtumassa 18 - 20 asteen lämpötilaan ja sadekuuroihin. Tutulta kuulostaa, eikä siinä helletamineita tarvitakaan. Viikossa kuumuus saattaa kuitenkin hyvinkin palata, joten kaikenlaiseen on varauduttava. Varsinkin kenkiä on oltava jos jonkinlaisia, ja isojalkaisella ne vievät paljon tilaa ja painavat.

Sitten on hyvä, kun matka on alkanut eikä enää voi mitään sille, mitä on mukana, mitä ei. Sillä pärjätään, mitä on, ja jos muuta tarvitaan, hankitaan paikan päältä. Voi huokaista ja alkaa katsella maisemia.