Olin tänä aamunakin kirkossa. Oli hieno kokemus. Sama upeaääninen kanttori johti lauulua ja toimi esilaulajana kuin eilenkin, ja kirkkoherra toimitti jumalanpalveluksen muuten. Myös hänellä on todella kaunis lauluääni ja sama ääniala kuin kanttorilla. Kirkkoherra lauloi synnintunnustusvirren Jeesus-osat ja Litanian, kanttori Moitteet. Kuoroa ei ollut, mutta ei tarvittukaan, kun kanttorilla oli niin kantava ääni. Vastausmusiikkina hän soitti tänään viululla Vieraalla maalla kaukana sävelmän ja muunnelman siitä. 

Saarna käsitteli tunteita pitkäperjantain sanoman äärellä. Siinä oli paljon asiaa ja paljon sanoja. Unohduin välillä ajattelemaan omiani, ja piti pinnistellä, että sain ajatukset pysymään asiassa. Pidän saarnoista, jotka saavat ajatukset ja oman pohdinnan liikkeelle.

Tänään kolehtikohde ilmoitettiin sekä paperiohjelmassa että suullisesti. Se kerättiin ovella pois lähtiessä (hyvä, parempi pitkäperjantaina niin) - vähän niin kuin "poispääsymaksu". :-)

Lopussa kirkkoherra sanoi, että hänelle tuli juuri mieleen, että jos joku haluaa jäädä vielä polvistumaan ristin juurelle ja miettimään pitläperjantain sanomaa, alttarikaiteen ääreen voi tulla. Samoin jos joku haluaa ripittäytyä - hän jää kirkkosaliin sitä varten. "Nyt on juuri sopiva hetki", sanoi hän. Wau! Noin sen pitää mennä. Rupattelin hetken vieressäni istuneen tädin kanssa suurenmoisesta musiikista (minä puhuin kanttorista, mutta hän antoikin myös palautetta minun laulamisestani, kun oli kuulemma mukava laulaa vieressä!)  Kun lähdin pois, katsahdin alttarille päin, ja koko alttarikaide oli täynnä polvistuneita ihmisiä! Kirkkosaliin oli jäänyt muitakin, joten ehkä ripittäytymismahdollisuuttakin käytettiin. Hienoa, että annettiin tuollainen  mahdollisuus. Olen entistä iloisempi siitä, että olemme saaneet juuri hänet uudeksi kirkkoherraksi!   

 

*** 

Eilisestä jäi kertomattta, että kun olin naulakolla lähdössä kotiin, vieressäni eräs täti-ihminen etsi takkiaan. Sanoi, ettei löydä, kun ei ole entisellä paikalla, josta oivalsin kysyä,  olinko minä laittanut takkini hänen naulaansa, ja hän myönsi, että juuri niin oli käynyt. Voi voi. Tänään olin viisaampi ja vein takkini kokonaan eri välikköön, ja huomasin, kuinka hän suunnisti suoraan eiliselle paikalle ja ilmeisesti nyt sitten löysi takkinsa vaivatta. :->